Sansa tukee turkinkielisen Toivoa naisille -ohjelman valmistusta ja radiointia. Se radioidaan paikallisradioasemalta Istanbulissa ja Ankarassa. Tiimi tapaa joitakin kuuntelijoita säännöllisesti joko yksittäin, perheinä tai pienissä ryhmissä. Tiimi kertoo: ”Eräs nainen suunnitteli kovasti avioeroa. Pyysimme häntä rukoilemaan asian suhteen. Kävimme hänen luonaan säännöllisesti ja rukoilimme yhdessä. Me tiiminä myös päätimme rukoilla pariskunnan puolesta joka ilta tiettyyn aikaan. Herra kuuli rukouksemme. Nainen alkoi osoittaa suurempaa rakkautta ja ymmärtämystä miestään kohtaan eikä enää toivo eroa. Herra kosketti koko perhettä. Ilman radio-ohjelmaa emme tietäisi heistä mitään.”

Muutimme itä-Turkista Istanbuliin. Kasvoin muslimikodissa. Minua ei lähetetty kouluun, koska perheeni on sitä mieltä, etteivät tytöt tarvitse koulutusta. Olen vain heidän palvelijansa. He sanovat, että sitä varten minä olen syntynyt. Minut annettiin vaimoksi hyvin vanhalle miehelle. Minulla on jo neljä lasta ja olen 24-vuotias. Mutta tunnen itseni paljon vanhemmaksi. Perheemme on köyhä. Te olette minulle kuin uusi ikkuna elämään. Sain teiltä taas toivoa. Olen muslimi, mutta tunnen jotain aivan erilaista kuunnellessani ohjelmianne. Olen oppinut niistä paljon. Vaikean elämäni vuoksi melkein vihasin Jumalaa. Ohjelmienne kautta olen kuitenkin ymmärtänyt, että Hän rakastaa minua. En ole koskaan kokenut olevani rakastettu. Ääni sisälläni kehottaa minua hyväksymään Jeesuksen Vapahtajanani, mutten tiedä, mitä tehdä.

Pidän kanavastanne, katson sitä netissä. Olen muslimi. Ensin olin vihainen Jumalalle, koska on niin paljon sotia ja surua. Mietin, eikö Jumala välitä vai eikö hän pysty auttamaan. Sitten katsoin Prayer Season -ohjelmaanne. Ymmärsin, että Jumala on hyvä eivätkä pahat asiat tule häneltä. Nyt sisälläni on toivo, ja se on kanavanne ansiota. Toivottavasti jatkatte tämän kaltaisten ohjelmien tekemistä.

Avioiduin hyvin nuorena. Mieheni pahoinpiteli minua ja vammauduin. Sitten mieheni otti toisen vaimon ja elämme kaikki samassa talossa. Minulla ei ole mitään paikkaa, minne mennä. Vammani vuoksi arki on vaikeaa, mutta yritän pysytellä elossa. Jokin aika sitten aloin kuunnella Toivoa naisille -ohjelmianne. Niistä on tullut tärkeä osa elämääni. Voisinpa kuulla niitä joka päivä. Sananne antavat minulle toivoa. Kuuntelen muitakin kristillisiä ohjelmia tältä asemalta. Kaksi viikkoa sitten päätin antaa elämäni Jeesukselle. Nyt hän on minun voimani. Olen pannut toivoni häneen ja toivon, että hän pelastaa minut... rukoilettehan puolestani.

Vanhempani eivät olleet käyneet kouluja, joten minunkin koulunkäyntini jäi muutamaan vuoteen. Minut pakotettiin avioliittoon hyvin nuorena. Nyt minulla on kolme lasta. Ajat ovat muuttuneet. Muutimme suurkaupunkiin. Vanhin lapsi on nyt 14-vuotias tyttö. Hän riitelee kanssamme jatkuvasti enkä tiennyt, mitä tehdä. Toivoa naisille -ohjelmastanne sain apua ja nyt tiedän, miten kohdella häntä. Se auttoi todella paljon, kiitos!

Kristillistä SAT-7 Türk -kanavaa katsova mies: ”Olen jo 12 vuoden ajan salaa rukoillut kristittyjen tapaan, aina Isää, Poikaa ja Pyhää Henkeä. Mutta en ole koskaan tavannut ainuttakaan kristittyä. Nyt näen teidät kaikki televisiossa enkä voi oikein uskoa tätä todeksi. Ylistän Jumalaa kanavastanne! Auttaisitteko minua tapaamaan joitain paikallisia kristittyjä."

Kuulin ohjelmanne, kun minulla oli todella vaikeaa. Olin kadottanut kaiken toivon enkä halunnut enää elää. On surullista kasvaa suuressa perheessä ja olla siinä yksinäinen. Olen nyt avioitunut, mutta olen edelleen yksinäinen. En pysty uskomaan, että kukaan rakastaa minua tai välittää minusta. Sain osakseni väkivaltaa, mutta en pysty puhumaan siitä kenenkään kanssa. Elämä on yhtä sotkua. Tällaisessa tilanteessa kuulin ohjelmanne. Sen jälkeen tuntui kuin sydämeeni olisi syttynyt toivon kipinä. Uskoin tosissani, että Jumala haluaa auttaa minua, ja että hän rakastaa minua. Haluan tuntea häntä enemmän.

Pidän kristinuskosta, mutta perheeni painostaa toiseen suuntaan. Isä ei edes halua, että kodissa on Raamattu. Katson kanavaa Android-sovelluksen kautta. Kun isä ei ole kotona, voin katsoa telkkaristakin. Minulla on monia kysymyksiä. Voitteko suositella jotain kirjaa?"

Olen 24-vuotias muslimi. Tiedän, että te olette kristittyjä, mutta pidän silti ohjelmistanne. Kiitos ohjelmasta, joka käsitteli äitejä. En ollut puhunut äitini kanssa pitkiin aikoihin. Olin mielestäni oikeassa. Ohjelman kuultuani tajusin, että minun pitää pyytää häneltä anteeksi. Olin unohtanut kaiken hyvän, mitä hän oli tehnyt puolestani, ja keskityin vain viimeiseen ikävään keskusteluumme. Ohjelman jälkeen pyysin äidiltä anteeksi.

Olen ollut naimisissa 10 vuotta, mutta alusta asti meillä on ollut ongelmia. Mieheni hakkaa minua. Olen kotoisin muslimiperheestä, jossa isä hakkasi meitä. Siksi minusta tuntui pitkään, että minua kuuluukin lyödä. Monilla ystävilläni on sama ongelma ja he luulevat, että niin kuuluu olla. Sitten kuulin Toivoa naisille -ohjelmanne paikallisradiosta, ja puhuitte väkivallasta ja ettei se ole oikein. Kuulin myös rakastavasta ja huolehtivasta Jumalasta. Haluaisin kertoa näistä asioista ystävilleni, mutta pelkään heidän reaktioitaan, koska te olette kristittyjä. Rukoilisitteko minun ja ystävieni puolesta.

Olen kuunnellut ohjelmianne jo jonkin aikaa. Kun puhutte Jumalasta, hän kuulostaa ihanalta ja luotettavalta. Sanoitte, että hän ei koskaan hylkää eikä jätä meitä. Tämä Jumala on kovin erilainen kuin se Jumala, josta olen kuullut lapsuudestani saakka. Häntä pitää pelätä eikä hänen kanssaan voi puhua. Puheestanne ymmärrän, että teidän Jumalanne on enemmänkin ystävä. Minun on hyvin vaikea löytää Raamattua tai lukea sitä. Perheeni tappaisi minut, jos he tietäisivät, että kuuntelen ohjelmianne. Aion silti kuunnella aina kun siihen on mahdollisuus.