Jyväskylän seurakunnan Kyproksen-matkalla tutustuttiin myös SAT-7:n työhön

Jyväskylän seurakunta teki viime lokakuussa seurakuntamatkan Kyprokselle, missä 22 hengen matkaseurue tutustui satelliittitelevisio SAT-7:n työhön. Seurakunta tukee SAT-7:n arabiankielistä työtä Sansan kautta.

Matkanjohtajina toimivat pohjoisen alueen johtava pappi Ulla Palola ja lähetyksen ja kansainvälisen vastuun ohjaaja Säde Pirttimäki Jyväskylän seurakunnasta sekä Timo Tuikka Kansanlähetysopistosta.

– Sansan Mikael Tunér oli meidän linkkimme Kyprokselle, hän järjesti vierailut SAT-7:n studioille ja oli niillä myös mukana. Se oli upeaa, Säde Pirttimäki kertoo.

Pirttimäki pitää matkaa erittäin onnistuneena. Matkalaisilta saatu palaute on ollut innostunutta, ja moni on ollut vaikuttunut ja kosketettu siitä, kuinka ammattimaista medialähetystyö on. Kun matkalaiset tapasivat toisensa jonkin aikaa matkan jälkeen, suurin osa heistä kertoi, että eniten he ovat kertoneet matkaterveisinä nimenomaan SAT-7:n työstä.

– Matkalla saimme hyvän käsityksen medialähetystyön vaikuttavuudesta.  

Satsaus lastenohjelmiin puhutteli

Pirttimäki myöntää tunteneensa työtä melko pintapuolisesti entuudestaan. Hän iloitsee siitä, että matkan avulla helposti sivuun jäävää työmuotoa saatiin nostettua esiin.

– En ole aikaisemmin käynyt millään televisiostudiolla. Oli mielenkiintoista päästä näkemään studioita ja lavasteita ja nähdä sitä arjen tohinaa.

Pirttimäkeä puhutteli myös satelliittikanavan satsaus lastenohjelmiin.

– Minuun teki vaikutuksen, kun näin, että kolme viidestä lavasteesta oli lastenohjelmia varten. Joku meidän ryhmästämme totesikin, että “miettikää, mikä satsaus lapsiin”. Millainen on meidän panostuksemme lapsiin? pohtii Säde Pirttimäki, joka itsekin on kolmen lapsen äiti.

– Lapsille täytyy tehdä ohjelmia, sillä heissä on tulevaisuus ja heihin täytyy vaikuttaa ajoissa, jos halutaan tuloksia.

Paikallisilta paikallisille

Studioilla tiettyä kulttuuria ja kieltä edustavat paikalliset tekevät ohjelmia kaltaisilleen paikallisille, jotta sanoma ymmärretään mahdollisimman hyvin.

– On hienoa, että on löytynyt paikallisia tekijöitä. Se oli myös puhuttelevaa, miten monet joutuvat miettimään esiintyessään televisiossa omilla kasvoillaan, että voivatko he sen jälkeen vielä tavata omia sukulaisiaan, Pirttimäki pohtii.

Kypros on kristillisen satelliittitelevisio SAT-7:n keskuspaikka. Studiot sijaitsevat Limassolissa ja toimisto Nikosiassa. Arabian, farsin ja turkin kielillä lähetettyjä ohjelmia katsovat viikoittain miljoonat ihmiset maissa, joissa kristityillä on vaikeat olot.

SAT-7 on ekumeeninen toimija, joka on sitoutunut Nikean uskontunnustukseen. Siellä työskentelevät kristityt tulevatkin erilaisista seurakunta- ja tunnustuskuntataustoista.

– Työntekijöistä näkyi ilo ja halu kertoa Jumalan rakkaudesta. Vierailijalle välittyi aito yhteys, että ollaan ensisijaisesti kristittyjä ja halutaan vaalia yhteyttä.

Aitoa vuoropuhelua

Oman syvyytensä matkaan toi SAT-7:n Libanonin maajohtaja Maroun Bou Rachedin tapaaminen.

– Hän vieraili luonamme ja häneltä saimme kysyä mitä vain. Hän myös kertoi omasta elämästään avoimesti. Se oli puhuttelevaa, kun tietää miten haasteelliset olosuhteet ovat Libanonissa.

Maroun Bou Rached oli kysynyt matkan aikana Säde Pirttimäeltä, pitikö hän matkaa onnistuneena.

– Tavoitteeni on ollut, että sekä minä että mukanaolijat saisivat käsityksen, mitä lähetystyö median kautta on. Ja että ihmiset voisivat innostua työstä, rukoilla sen puolesta ja ehkä myös tukea taloudellisesti.

– Sen perusteella, mitä olen kuullut, matka on koskettanut ihmisiä.

Mikael Tunérin panos jyväskyläläisten matkan onnistumiseksi saa Pirttimäeltä kiitosta.

– Oli kiva, että hän oli pyytänyt studiolla paikallista työntekijää kertomaan työstään. Mikael myös haastatteli studiopäällikköä, lähetystyöntekijää ja juontajaa. Meillä oli myös mahdollisuus kysyä. Saimme kohdata useampia ihmisiä, ja se oli antoisaa.

Jatkoa on myös luvassa, sillä Jyväskylän seurakunta on kutsunut Maroun Bou Rachedin vierailulle Suomeen myöhemmin keväällä.

Sari Savela

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/2025.