Suomalaiset auttoivat Indonesian Toivoa naisille -ohjelmien kehittämisessä

Koska Toivoa naisille -ohjelmia on lähetetty Indonesiassa saman mallin mukaan jo yli 20 vuoden ajan, työn koordinaattori Susilowati Makitan päätti selvittää, toimivatko ohjelman sisältö ja muoto edelleen. Apuun tulivat Sansasta Eila Murphy ja Erja Tillgren.

Kokemus valitusta tutkimustavasta oli niin hyvä, että Eila Murphy esitteli sen toukokuussa Thaimaassa kansainvälisessä kokouksessa, joka kokosi kristillisen sähköisen ja digitaalisen median osaajia.

− Olisi hienoa, jos muutkin innostuisivat käyttämään tätä tutkimustapaa. Se on helppo omaksua ja kokemuksemme mukaan sitä voi ohjata myös etänä.

Tutkimus toteutettiin koronasulkujen aikaan vuosina 2020–2021.

− Halusin tietää, onko puolen tunnin ohjelma edelleen sopivan mittainen ja toimiiko jako, että ensin käsitellään arjen asioita ja sitten hengellistä elämää, kumpaakin 15 minuutin ajan, Susilowati Makitan kertoo tutkimuksen lähtökohdista.

Yksituumaisuutta

Mediatutkijana Eila Murphy tuntee monenlaisia tutkimustapoja, mutta hänkään ei ollut aiemmin käyttänyt Indonesiaan valittua australialaisen Dennis Listin kehittämää tutkimustapaa consensus group research. Nimi viittaa siihen, että tutkimukseen valittu ryhmä muotoilee ensin yhdessä tutkittavasta asiasta väittämiä ja äänestää sitten niistä.

Jos riittävän moni eli 70 prosenttia ryhmästä pitää väittämää oikeana, se hyväksytään ryhmän mielipiteeksi. Syntyy konsensus eli riittävä yksituumaisuus.

Tutkimushanke alkoi Susilowati Makitanin kouluttamisella keskusteluryhmien ohjaajaksi viestintäalusta Teamsin välityksellä, koska koronasulkujen takia ei voinut matkustaa. Eila Murphy kehuu oppilasta:

− Susilowati on kielitaitoinen ja hän oppi nopeasti tehtävänsä. Hän on looginen ja osaa pitää asiat järjestyksessä. Tämä on tärkeää tutkimustyössä.

Kristittyjä ja muslimeja

Indonesiassa 20 radioasemaa lähettää Toivoa naisille -ohjelmaa jaavan kielellä ja 44 indonesian kielellä. Ohjelmamalli on kansainvälisen medialähetysjärjestö TWR:n kehittämä, ja se on käytössä eri puolilla maailmaa yli 70 maassa. Suomessa Toivoa naisille -ohjelmaa ei ole, mutta suomalaiset tukevat sen tuottamista ja lähettämistä muun muassa Indonesiassa.

Makitan keräsi aluksi kolme ryhmää, jotka testasivat tutkimustavan toimivuutta. Yhdessä ryhmässä oli muslimeja. Ketkään eivät olleet ohjelman kuuntelijoita.

− Myös heidän näkemyksensä on tärkeä, kun suunnittelen sisältöjä henkilöille, jotka eivät olet kristittyjä eivätkä ohjelman kuuntelijoita, Makitan sanoo.

Kun toimivuus varmistui, kerättiin viisi ohjelman kuuntelijoista koostuvaa ryhmää eri puolilta Jaavan saarta. Tutkimuksesta kerrottiin paikallisradiossa, ja siihen sai ilmoittautua. Myös yksi kuuntelijaryhmä koostui pääosin muslimeista. Muut olivat kristittyjä.

Yhteensä ryhmissä oli yli 60 ihmistä. He olivat iältään noin 20–60-vuotiata. Enemmistö oli naisia, mutta mukana oli miehiäkin. Koulutustaso vaihteli matalasta korkeakoulututkintoon. Yleisimmät ammatit olivat kotiäiti ja yrittäjä.

Keskusteluista väittämiin

Kaikki ryhmät kuuntelivat saman ohjelman, jonka arjen osuus käsitteli anemiaa ja hengellinen osuus suuttumusta. Sen jälkeen ohjaaja esitti kaikille ryhmille samat kysymykset, joiden pohjalta ryhmä keskusteli. Keskustelun aikana ryhmä laati kymmenkunta väittämää, joista äänestettiin. Väittämäksi saattoi muotoutua esimerkiksi ”ohjelma on sopivan mittainen”.

Ryhmiltä kysyttiin ohjelman pituuden ja sisällön kahtiajaon lisäksi muun muassa mielipidettä kuullusta musiikista, käytetystä kielestä ja puhujan äänen laadusta. Ryhmäläiset mainitsivat, mitä olivat oppineet kuulemastaan ja millaiset aiheet olisivat tärkeitä heille itselleen ja heidän yhteisölleen.

− Väittämien laatiminen keskustelun pohjalta vaati välillä paljon muokkaamista, jotta saatiin äänestykseen sopiva sanamuoto, Makitan kertoo.

Pääosin ohjelman pituutta ja sisällön kahtiajakoa pidettiin hyvänä. Joku ryhmistä ehdotti, että arjen aiheita voisi olla kaksi. Terveysaiheiksi ehdotettiin muun muassa syöpää, sydänsairauksia ja lasten ja naisten terveyttä. Muita ehdotettuja aiheita olivat esimerkiksi vanhemmuus, oman talouden tasapainottaminen ja työllistyminen. Pandemian aikaan aiheeksi nousi huoli lasten koulunkäynnistä.

Toiveista käytäntöön

Eniten muutosta toivottiin ohjelman musiikkiin. Sitä pidettiin vanhanaikaisena ja toivottiin nykyaikaisempaa linjaa.

− Olen jo muuttanut musiikkia toiveiden mukaiseksi, Makitan kertoo.

Toinenkin toive on jo toteutettu. Kuulijat ehdottivat tarinoita merkittävistä indonesialaisnaisista. Näitäkin on lisätty ohjelmaan.

Liisa Heinänen