Aasialainen lyhyt oppimäärä

Seisoin vaimoni Päivin kanssa Indonesiassa, Jakartan lentokentän turvallisuuspäällikön huoneessa. Hän katsoi meitä tiukasti mahonkisen työpöytänsä takaa ja pyysi passejamme kohteliaasti mutta sotilaallisesti. Katossa oleva tuuletin viilensi hikistä oloamme. Passit olivat paidan alla vetoketjullisessa pussissa. Ne oli hankala ottaa esille nopeasti. Hermoilin. Ojensin passit hätääntyneenä hänelle.

Puna nousi turvallisuuspäällikön kasvoille. Hän oli ääneti. Tajusin tehneeni jotain totaalisesti hölmöä ja kulttuuriin sopimatonta. Se oli jo liian myöhästä. Turvallisuuspäällikkö tutki passejamme pitkään, sanaakaan sanomatta. Katsoi jokaisen sivun ja varmaan viiden minuutin kuluttua kysyi, olimmeko ensimmäistä kertaa Indonesiassa. “Kyllä olemme, Sir”, vastasin mahdollisimman kohteliaasti.

Lopulta hän kirjoitti nimemme papereihin ja toivotti hyvää yötä. Saimme passit ja luvan jäädä hiljentyvälle lentokentälle yöksi. Jatkolento oli niin aikaisin aamuyöstä, ettei ollut järkeä mennä lentokenttähotelliin.

Sylkäisy vasten kasvoja

Mitä tein väärin? Tajusin hiljaisuuden aikana, että Suomessa vastaava törkeys olisi ollut se, että olisin antanut passimme turvallisuuspäällikölle ja sylkäissyt kasvoille. Teko oli samaa luokkaa. Virhe oli, että annoin passit vasemmalla kädellä. Aasiassa vasen käsi on aina niin sanottu likainen käsi, jota käytetään vessassa.

Tuosta opetuksesta on reilut 35 vuotta. Nykyäänkin Aasiassa, jos halutaan olla kohteliaita vaikkapa kaupassa, ojennetaan raha tai pankkikortti aina oikealla kädellä. Käyntikortti ojennetaan aina kahdella kädellä. Suomalaisessa kulttuurissa tuollainen käytös vaikuttaa pieneltä asialta, mutta Aasiassa se voi sulkea tai avata ovia.

Osaatko ulvoa susien lailla?

Suomessa olemme lukeneet väärinymmärryksistä, kun Lähi-idästä tulleet pakolaiset käsittävät nuorten suomalaisnaisten käyttäytymisen täysin väärin. Heille silmiin katsominen on suora ehdotus seksuaalisesta halukkuudesta. Meille se on merkki rehellisyydestä, ja silmiin katsominen opetetaan jo pienille lapsille.

Vuosia Venäjällä reissanneena kuulin sikäläisestä sanonnasta: “Voidaksesi elää susien kanssa sinun pitää oppia ulvomaan kuin sudet.” Sanonta on itse asiassa hyvin raamatullinen. Uuden testamentin sivuilla Apostoli Paavali sanoo olevansa roomalaisille roomalainen, kreikkalaisille kreikkalainen. Evankeliumi siten, että vastaanottaja ymmärtää sen omakseen.

Vesivahingon lyhyt oppimäärä

Suomessa lähtökohtaisesti luotamme siihen, mitä meille sanotaan. Oletamme, että meille puhutaan totta. Rehellisyys maan perii, sanotaan. Aasiassa lähtökohtana on epäilys, että sinua huijataan.

Asunnossamme oli vesivahinko juuri ennen joulua. Hurraa, joulusiivous meni uusiksi. Soitto ongelmasta, ja pian alkoi tapahtua. Muutama minuutti, niin ovikello soi ja taloyhtiön mies tuli sulkemaan vesihanat, ettei vesivuoto pääse pahemmaksi.

Seuraavana aamuna tuli varsin mittava tiimi korjaamaan vuotavaa vesiputkea. Korjaamassa oli kaksi putkimiestä, laatoitukseen erikoistunut työmies ja laattamiehen apumies, joka hoiti myös siivouksen. Sen lisäksi taloyhtiön isännöitsijä, rakennuttajan työnjohtaja, vuokranantajamme vaimonsa kanssa sekä asunnon välittänyt kiinteistövälittäjä.

Parhaimmillaan meitä oli yhdeksän pienessä asunnossamme. Kuusi tuntia siinä meni, ennen kuin suihkuseinä oli taas korjattu. Pääasiassa yksi tai maksimissaan kaksi työntekijää korjasi. Muut valvoivat korjausta.

Epäluulojen Aasia

Kun kysyin, miksi pitää olla niin monia valvojia, sain kaikilta aina saman vastauksen. Putkifirman työnjohtajan, omistajan ja isännöitsijän pitää aina hyväksyä tehty korjaus. Ammattimiehen työhön ei luoteta, ja siksi pitää olla varmistus ja hyväksyntä. Silloin säästytään harmillisilta jälkipuheilta. Siksi myös meidän piti olla paikalla varmistamassa, ettei kodistamme katoa korjauksen aikana meidän omaisuuttamme.

Suomessa sanotaan, että maassa maan tavalla. Aasiassa meillä riittää opeteltavaa vuosiksi. Singaporessakin asioita tehdään eri tavalla. Siihen on olemassa syynsä, ja ne varmasti nousevat yhteisöllisyyden syvästä muistista oivaltaa, miten täällä on viisasta elää ja toimia.

Tätä Paavalin opetusta jatkossakin opettelemme. Miten olla aasialaiselle aasialainen tai ainakin ymmärtää, kuinka “aasialaisten susien kanssa pitää ulvoa”, niin että evankeliumi itsessään saa aasialaisen muodon. Silloin sydän jakaa toiselle sydämelle elämän ydinasioita.