Hengellistä rohkaisua ja ylistäviä vessan siivoajia
Kypros valmistautuu jo toista vuotta peräkkäin hiljaiseen pääsiäisen viettoon. Kun Suomessa on vappu, täällä juhlitaan Kristuksen ylösnousemusta. Jonkinlaista kookoontumista ja kirkollista toimintaa on varmasti tiedossa, olivatpa koronasäännöt mitkä hyvänsä. Perussääntönä Kyproksella on, että kaikki mikä ei erikseen ole kiellettyä, on sallittua. Nykysuositusten mukaan kirkossa saa jo kokoontuakin, tosin väkimäärän rajoitukset ja maskit huomioiden.
Tätä kirjoittaessani soivat kirkonkellot iltavesperiin kutsuen ja leipomot myyvät pääsiäisen ajan tuotteita. Vanha kansa tietää kuitenkin sanoa, että ennen pääsiäistä ei pidä flaounaksiin eli pääsiäisleipäsiin koskea, sillä muuten ei ole tiedossa häihin myötäjäisiä.
Paavin Irakin vierailu rohkaisi hengellisesti
Paavi Franciscuksen maaliskuinen, nelipäiväinen vierailu Irakissa oli syvästi symbolinen ja merkityksellinen irakilaisille kristityille. Heidän määränsä on Persianlahden sodan jälkeen kutistunut siellä lähes puolestatoista miljoonasta kahteen tai kolmeensataan tuhanteen. Monet heistä elävät eristyksissä sekä pandemiasta mutta myös maan poliittisesta tilanteesta johtuen. Kristittyjen kokoontumisrajoitukset kun eivät näissä maissa rajoitu vain pandemia-aikaan, vaan ne ovat osa heidän arkipäiväänsä.
Kristityt elävät usein ympäröivän yhteiskunnan hyväksyntää vailla ja vääräuskoisen statusta kantaen. Paavi sanoikin olevan matkallaan katuvaisena pyhiinvaeltajana anelemassa Jumalalta anteeksiantoa ja sovintoa sekä pyytämässä sydämen lohdutusta ja haavojen parantumista vuosien sodan ja terrorismin jälkeen.
Se, että paavi tapasi vierailullaan sekä kristittyjä, muslimeja että jesidejä, oli merkittävä todistus ja herätti varmasti kysymyksiä. Miksi korkea-arvoinen ja iäkäs uskonnollinen johtaja lähtee vierailulle keskelle koronapandemiaa, keitä kristityt oikeasti ovat ja onko vuoropuhelu heidän kanssaan oikeasti mahdollista?
Paavin vierailun kerrotaan jättäneen ihmisten sydämiin hengellisen herätyksen. Se toivottavasti resonoi vielä sittenkin, kun pöly vierailun jälkeen on laskeutunut. Vierailu uutisoitiin näyttävästi myös kristillisellä SAT-7 Arabic -kanavalla, jotta mahdollisimman moni pääsisi siitä osalliseksi.
Rajoitusten katkera malja
Länsimaissa henkilökohtainen vapaus ja oikeus elämään ovat meille itsestäänselvyyksiä. Mutta kuinka haavoittuvaa vapaus voikaan olla. Nyt koronapandemian aikana olemme saaneet maistaa tuota katkeraa rajoitusten maljaa, joka on monien kristittyjen huulilla päivittäin. Iranissa kristityn arki maanalaisten kotikirkkojen jäseninä, ja varsinkin sen johtajina, on elämistä jatkuvassa epävarmuudessa. Kirkossa saattaa olla hallituksen vakoojia. Kristillinen usko voi viedä työpaikan tai estää lasten pääsyn kouluun tai yliopistoon.
Ylistävät vessan siivoajat
Seurasin äskettäin iranilaisen kristityn, Farsidin, kertomusta hänen ajastaan Iranin huonomaineisessa Evin-vankilassa. Hän joutui sinne viideksi vuodeksi osallisuudestaan kotikirkon perustamiseen ja johtamiseen. Vankila-aika ei kuitenkaan murtanut Farsidia. Hän ei palannut sieltä vankilakundina, vaan hän onnistui käyttämään vankeusaikansa siellä olevien muiden kristittyjen kanssa uskossa kasvaen ja rukoillen. Tilaa vankilan huoneessa oli vain kolmen askeleen verran, joten he kokoontuivat viiden hengen voimin istuen ahtaasti hänen sängyllään.
Toinen tilaisuus kristittyjen vankien yhteisiin kokoontumisiin oli vessojen siivousvuorojen aikana. Ne eivät olleet kovin hygieenisiä kokoontumisia, sanoo Farsid, mutta ylistyslauluja laulaessaan he oppivat siivoamaan iloiten. Joskus Farsid tunsi käsittämätöntä rauhaa ja helpostusta ilman mitään näkyvää syytä. Myöhemmin hän kuuli, että joku oli juuri silloin rukoillut hänen puolestaan. Vankila-aika opetti hänelle myös rakastavan kivun: tuskaakin kokiessaan voi olla onnellinen.
Kristittyjen alkutaipale
Kristittyjen karheasta alkutapaileesta ei siis välttämättä ole kovinkaan pitkälle kuljettu Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella. Pääsiäinen Tunisiassa -ohjelma SAT-7 Arabic -kanavalla avaa näitä varhaisten kristittyjen vaiheita. Ohjelma maalaa kuvan tunisialaisista kristityistä, jotka kokoontuivat Rooman valtakunnan ja kristittyjen vainojen aikana rukoilemaan salaa hautausmailla. He uskoivat, että Kristus oli kuollut, ja kuitenkin he tiesivät hänen elävän.
Kun länsimaissa on jo lähes häpeä olla tunnustava kristitty, monille persialaisille tai arabikristityille kristinusko on yhä tietoinen valinta kärsimyksen polulle riskit tiedostaen.
Kyproskin sekularisoituu muun Euroopan mukana kovaa vauhtia. Mielenkiintoinen yhtälö sinänsä, kun samaan aikaan Iranissa ja Algeriassa evankelisten kristittyjen määrä kasvaa voimakkaasti. Näiltä hengessä palavilta kristityiltä veljiltä ja sisarilta on meillä kristillisesti väljähtyneessä lännessä paljon opittavaa ja kuunneltavaa.
Yhteinen tulevaisuus
Viiden vankilavuotensa aikana Farsid jakoi sellin yhdessä kristittyjen, ateistien, muslimien sekä bahai-liikkeeseen kuuluvien kanssa. Huolimatta maan pitkään jatkuneesta poliittisesta, uskonnollisesta ja sosiaalisesta jakautumisesta, he kaikki olivat veljiä yhteisessä kärsimyksessään.
Iranin ja Irakin tulevaisuus ei luultavimmin ole öljyssä. Vankilavuosiensa jälkeenkin Farsid jaksaa uskoa monimuotoiseen Iraniin.
Kuvassa Farsid kertoo vankilavuosistaan ja uskostaan SAT-7 Pars -kanavan ohjelmassa Insiders. Kuva SAT-7.
