I have a dream
”I have a dream…” (Minulla on unelma) on ehkä yksi maailman kuuluisimpia puheita. Martin Luther King Jr. piti ikonisen puheensa vuonna 1963 Washingtonissa mustien ihmisoikeuksien ja vapauden puolesta. Minulla oli pitkään tuo puhe seinälläni julisteena, jonka olin ostanut Washingtonista USA:n matkan tuliaisena.
Sain teini-iässä maailmanparantajan herätyksen. Sekä koulun valistavan vaikutuksen että luontaisen uteliaisuuteni kautta heräsin siihen kauheaan todellisuuteen, että maailmassa on paljon vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja kaikkea muuta ikävää ja pahaa. Samaan aikaan se ahdisti ja kiinnosti. Kiitos erittäin valistuneen biologian ja maantieteen opettajani, ymmärsin, että asioille voi myös tehdä jotain. Kuten boikotoida freonia sisältäviä tuotteita, jotka lisäävät otsonikerroksen häviämistä ilmakehässä.
Unelmia ja kiihkoa paremman maailman puolesta
Ymmärrystä maailman tilasta lisäsivät myös seurakunnasta saadut mielikuvat lähetystyöstä, joskin aika hämärät sellaiset. Mielessäni pyörivät kuvat nälkäisistä, suurisilmäisistä ja pyöreämahaisista afrikkalaisista lapsista, joita olin nähnyt ensimmäisen kerran alle kouluikäisenä seurakunnan lapsikuoron harjoituksissa. Kun minulle selvisi, että maailmassa toimii sellaisia järjestöjä kuin Unicef tai Punainen Risti, päätin, että siellä on tuleva työpaikkani tai sitten perustan isona vaikka orpokodin Afrikkaan.
Teini-ikäisenä kiihkeä haluni muuttaa maailmaa liittyi myös perheeni ruokavalintoihin ja -ostoksiin. Äiti sai kuulla moneen kertaan saarnaani vääränmerkkisistä tonnikalapurkeista ja kinkkuleikkeistä. Jaksoin paasata hänelle, kuinka joku joutuu aina maksamaan siitä, että meillä on marketeissa halpaa ruokaa – joko eläimet ja luonto tai orjapalkalla ja huonoissa oloissa työtä tekevät ihmiset tai pahimmassa tapauksessa kaikki edellä mainitut. Äitiparka yritti vain saada riittävästi ruokaa pöytään kolmelle kasvavalle nuorelle. Me kun emme olleet mitään kroisoksia, ja ruokaa kului joka tapauksessa paljon minun ja kahden veljeni harrastaessa ahkerasti liikuntaa.
Unelmointia Jumalan kanssa
Minusta ei tullut työntekijää Unicefiin tai Punaiseen Ristiin (edelleenkin arvostan suuresti niiden ja samankaltaisten järjestöjen tekemää työtä). Enkä päätynyt perustamaan orpokotia Afrikkaan. Uskon kuitenkin, että teini-iän maailmanparannusherätys vaikutti omalta osaltaan siihen, että olen lähetysjärjestössä töissä. Nuoruuden kiihkeä halu ja ehdottomuus tehdä maailmasta parempi paikka ovat kanavoituneet seuraamaan Jeesuksen käskyä ”mennä ja tehdä kaikista kansoista hänen opetuslapsiaan”. Sansassa, yhdessä kumppaniemme kanssa, kutsumme ihmisiä Jumalan valtakuntaan ja siihen yhteyteen, josta kumpuavat rakkaus, ilo ja rauha sekä Jumalan mahdollisuudet muuttaa asioita.
Jos Martin Luther King eläisi tänään, uskoisiko hän edelleen siihen unelmaan, jonka hän maalasi kuuntelijoidensa eteen puheessaan? Voisin kuvitella, että kyllä, vaikka maailma ei ole muuttunut kovin paljon paremmaksi paikaksi. Edelleen täällä koetaan sortoa, väkivaltaa ja vääryyttä.
Martin Luther Kingin unelma perustui Jumalan Sanaan. Hänen ajatuksensa oikeudenmukaisuudesta ja paremmasta huomisesta kumpusivat kristillisestä uskosta ja arvomaailmasta. Hänen viimeinen Minulla on unelma -lauseensa siteeraa Jesajan kirjan lukua 40: “Minulla on unelma, että eräänä päivänä notkot täyttyvät, huiput alentuvat, mäet madaltuvat, vuoret ja louhikot tasoittuvat. Herran kunnia ilmestyy, kaikki yhdessä saavat nähdä sen.”
Kristittyinä tiedämme, että kaikki ei ole tässä. On tuleva aika, johon eivät kuulu mitkään tämän maailman vaivat tai kärsimykset. Että lopulta Herra on se, joka korjaa vääryydet ja tuo oikeuden. Ja se on lopullinen päämäärämme, paikka, josta voi sanoa, I have a dream.