Kroatia jaksaa yllättää

Jo viisitoista vuotta on ehtinyt vierähtää Kroatiassa, mutta siitä huolimatta maa pystyy yhä yllättämään.

Poliisi yllättää

Ilta jo hämärsi, kun nuorten kanssa ajelimme kohti maakuntamme pääkaupunkia. Menossa oli ekumeeninen rukousviikko, ja alueemme katolinen piispa oli kutsunut meidät rukoushetkeen musisoimaan ja puhumaan. Siinä matkalla juteltiin mukavia enkä huomannutkaan, että kaasujalka oli vähän liian painava, ennen kuin poliisin punainen valo jo heilahti auton edessä ja siniset kädet viittoivat pysähtymään tien sivuun. Ensimmäinen ajatukseni oli “no niin, nyt myöhästytään”.

Poliisi käveli automme luo, ja minä avasin ikkunan. En ehtinyt edes hyvää iltaa toivottaa loppuun asti, kun poliisi jo hymyillen viittoi, että jatka vain matkaa. “Teidät on vapautettu”, hän huusi vielä kävellessään poispäin. Silloin muistin, että ai niin, minullahan oli papin paita päällä! Kroatiassa virkavalta on hyvin armahtavaista kirkon työntekijöitä kohtaan.

Ekumenia yllättää

Katedraalille ehdimme ajoissa. Vietimme jälleen ikimuistoisen yhteisen hetken yhdessä toisten kirkkojen kristittyjen kanssa. Illan päätteeksi on ollut tapana, että rukoushetkeä isännöivä seurakunta järjestää illallisen, ja niin vielä yhteisen aterian äärellä jatkoimme piispan luona keskusteluita.

Olen usein näissä tilaisuuksissa ainoa perheellinen, mutta toiset papit ja piispat kivasti muistavat kysellä mieheni ja tyttäremme kuulumisia. Tällä kertaa katoliselle piispalle johtui tästä mieleen kertoa, kuinka hän käy itse kastamassa perheissä lapsia, jos kyseessä on viides tai useampi lapsi. Tästä hän innostui ja jatkoi: “Niin, pastori Elina, sitten kun teille syntyy viides lapsi niin…” ja yhtäkkiä häneltä jäi lause kesken ja kasvoille nousi vieno puna. “Anteeksi, Elina, melkein sanoin, että tulen kastamaan lapsenne.”

Minua nauratti ihan mahdottomasti ja sanoin vain, että piispa hyvä, sehän olisi vasta oikea ekumeeninen teko! Tähän pöydän toiselta puolelta vastasi ortodoksi-isä: “Ja minä voin tulla sitten kastamaan kuudennen ja seitsemännen.”

Ihmiset yllättävät

Kroatia on yllättänyt minut näinä vuosina monesti ja usealla eri tavalla. Suuri yllätys on ollut myös neljän M18-ryhmäläisen oleskelulupien hylkääminen. Mutta vielä suurempi yllätys on ollut ihmisten reaktio tähän. Tanssi-, musiikki-, media- ja englannintunneilla käyvien lasten vanhemmat, isovanhemmat ja ystävät ovat näyttäneet vahvasti tukensa tässä tilanteessa.

Kun viranomaisten päätös on ollut, että M18-ryhmän nuoret eivät ole lähetystyöntekijöitä, niin vanhemmat sanovat: “Kyllä te olette lähetystyöntekijöitä meidän lapsillemme!”, “Teidän pitää kertoa lapsillemme vielä enemmän Jumalasta!” ja “Järjestäkää studiolla myös Raamattu-opetusta!” Näin ne tilanteet muuttuvat, ja Jumala voi kääntää kaiken ihan päälaelleen.

Jumala yllättää

Jumalalla on varmasti jokaiselle päivälle varattuna uudet yllätykset. Näitä viimeisimpiä yllätyksiä ajatellessani mieleeni muistui myös kirkkomme maallikkojohtajan kertomus omasta uskoontulostaan:

– Kolme päivää ennen uskoontuloani kävelin illalla anoppini makuuhuoneen ohi ja kuulin kuinka hän rukoili, että minäkin saisin löytää Jumalan. Ajattelin, että rukoile sinä vaan. Kolme päivää myöhemmin kuuntelin pastorimme vaimon puhuvan Jumalan rakkaudesta sillä tavalla, että minussa syntyi valtava halu kokea itse samaa rakkautta ja iloa. Siitä se sitten lähti.