Kroatian valoon ja lämpöön

Talvi tekee tuloaan, ja taas on aika ottaa esille eroja Suomen ja Kroatian talven välillä. Usein oletetaan, että suomalaiset ovat niin tottuneita kylmään ja pimeyteen, ettei meille koskaan tule liian kylmä tai liian pimeä. Minulla ei kuitenkaan ole ikinä ollut Suomessa niin kylmä tai pimeä kuin välillä Kroatiassa.

“Miten te siellä Suomessa selviätte pimeän talven yli?”

Tätä kysytään usein. Onhan Suomen talvi pitkä ja pimeä – varsinkin jos se sattuu olemaan lumeton tai loskainen. Meidän leveyksillämme täällä Kutinassa lunta ei ole joka talvi ollenkaan ja sitten joinain talvina vain muutama päivä tai pari viikkoa. Lumi valaisee Suomessa yllättävän paljon! Jos sattuu olemaan kirkas yö tai ihan vain kaupungin valot päällä, niin hyvin menee. Hanki valaisee.

Meillä kaupungin valot ovat harvassa ja laadultaan vaihtelevia. Meidän kotitielläkin lähes joka toinen valo on erivärinen, jos sattuu olemaan toiminnassa. Pimeä tulee joka tapauksessa Kroatiassa aikaisin talvisin – ja kesäisin myös. Kun Kutinassa tulee pimeää, niin se on pimeää. Oli kesä tai talvi.

Suomessa käytetään myös niin kodeissa kuin julkisissa tiloissa kirkasvalolamppuja. Tai jos niitä ei ole, niin sisätilat ovat muuten hyvin valaistuja. Kutinassa käyn joskus virastoissa, joiden huoneissa pitää ensin tottua pimeyteen (ja tupakan savuun) ennen kuin alkaa nähdä virkailijoiden kasvoja ja sitten tarvittavia papereita.

“Kun teillä siellä Suomessa on aina kylmä, niin…?”

Totta. Suomessa voi olla viileää koko vuoden ympäri, jos sattuu huono kesä. Kuitenkin talvinen kylmä on kuivaa, ja sitä vastaan voi vaikuttaa pukeutumisella. Kroatian kylmyys on kosteaa ja tuntuu, että se menee kaikkien vaatekerrosten läpi luihin asti. Muistan eräälläkin hautausmaalla jäätyneeni niin, etten meinannut sulaa ollenkaan, eikä asteita ollut varmasti monta (jos yhtään) miinuksen puolella.

Kroatiassa on sanonta, että polttopuut lämmittävät kahdesti. Ensimmäisen kerran ne lämmittävät, kun niitä pilkotaan ja toisen kerran sitten uunissa. Täällä puulämmitys on yleisin lämmitysmuoto omakotitaloissa, tosin myös joissain kerrostaloasunnoissa. Lämpöä kyllä tulee mökkiin tai huoneistoon, mutta vain niin kauan kuin tuli palaa. Täällä ei tunneta peltiä.

Lisäksi vanha tapa on, että lämmitetään vain keittiö tai se huone, missä päivällä vietetään aikaa. Muut huoneet ovat usein kylmiä. Olin alkuvuosina kylässä eräällä seurakuntalaisella. Keskellä yötä vedin päälleni kaikki vaatteet, mitä minulla sattui olemaan mukana ja toivoin, että aamu tulee nopeasti. Ei tullut nopeasti.

Talot ja asunnot ovat täällä myös eri tavalla vetoisia kuin Suomessa. Tiivisteet eivät ole samanlaisia eivätkä lasit tietenkään kolmikerroksisia. Tässä on toki hyvätkin puolet, kun ajatellaan homeongelmia. Joka tapauksessa villasukat ovat täällä ihan yhtä tarpeelliset kuin Suomessakin – jos eivät jopa tarpeellisemmat.

Sauna

Niin, ja sitten on vielä se yksi paikka, missä varmasti tulee lämmin kylmimpänäkin talvipäivänä: sauna. Tämä on toki monelle kroatialaiselle outo ja kumma paikka monestakin syystä. Itse olen valtavan iloinen, että edeltäjäni on jättänyt saunan kirkollemme. Jos ei muualla, niin viimeistään siellä sulaa.

Saunaa olemme unelmoineet omaankin kotiimme. Eräs ystäväni lahjoitti meille joitain vuosia sitten kiukaan kivineen. Kun tästä eräälle lähettitoverilleni riemuissani kerroin, hän sanoi: “Joo, kyllä meidänkin kotona on kiukaan kivet olleet jo kolmekymmentä vuotta, mutta saunaa vaan ei missään.”

Ihminen kaipaa luonnostaan pois kylmästä ja pimeästä, valoon ja lämpöön. Molempia on tänäänkin tarjolla Jeesuksen luona.