skip to Main Content
Kun Aika Täyttyy

Kun aika täyttyy

Aika pysähtyy, kun syötän mieheni enoa, 98-vuotiasta Oskaria. Syöminen kestää tunnin ja välillä levätään. Sotaveteraani ja pitkän päivätyön tehnyt maanviljelijä kyselee tottumuksesta, pitäisikö tässä jotain ruveta tekemään. Ei, nyt riittää, kun keskitymme syömiseen. Muistisairaana ja monella tavalla heikkona hän on kiitollinen syöttämisestä. Pienet eleet ja ne muutamat sanat, jotka hän pystyy tuottamaan selkeästi, viestivät läsnäolosta ja yhteydestä.

Elämä on lahja, hauraanakin ja sairaana. Samassa aistin jotain pyhää, jotain rajalla olemisesta. Oskari on vielä elämässä kiinni, rajan tällä puolella, vaikka iäisyyskin alkaa olla käsin kosketeltavissa.

Aarre taivaassa

Seuraavaksi vaihdetaan maisemaa, vien teidän Intiaan. Vastapäätäni istuu nainen, joka ei tiedä ikäänsä, mutta arvioi olevansa noin 70-vuotias. Hän kertoo elämästään.

”Olen aina asunut tässä kylässä. Nuorena olin sairas. Sain monenlaisia neuvoja ja kokeilin kaikkea lääkäristä poppamiehiin. Mikään ei auttanut. Sitten eräs ystäväni kertoi Jeesuksesta ja pyysi saada rukoilla puolestani. Olin ihmeissäni, koska parannuin. Tällaista en osannut aavistaa. Hän pyysi minut mukaan seurakuntaan. Silloin kylässämme ei ollut kirkkoa, niinpä menimme toiseen kylään. Siellä kuulin, että voin oppia lisää Jeesuksesta radio-ohjelmista.

Minusta tuli ahkera radion kuuntelija. Kiinnostukseni kasvoi ja vähitellen ymmärsin, että Jeesus haluaa vapauttaa kaikista taakoista. Jeesus on aarteeni. Tiedän, että tämän elämän jälkeen hän odottaa minua Taivaassa. Minulla on nyt kaikki hyvin: on huolehtiva perhe, pari lehmää ja skootterit, joilla nuoremmat ajavat töihin sokeriruokopellolle.”

Yhteisellä tiellä

Pimenevinä marraskuun iltoina mietin tänä vuonna kohtaamiani ihmisiä. Olen kiitollinen kaikista. Yhdessä ja erikseen saamme olla samalla tiellä. Tai kutsumassa ihmisiä samalle tielle. Tämä tie kulkee jouluun ja sitten pääsiäiseen. Mukana matkaseurana on Kristus, joka itse on Tie.

Tuo intialainen nainen pari vuotta sitten opetti minulle luottamuksesta ja taivasikävästä: siitä aarteesta, joka kestää yli rajan. Iloitaan pienistä hetkistä ja siitä, että elämä on nyt.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku