Kurkien matkaan
Palasin Mongolian työjaksolta Suomeen juhannuksena. Kesäloma oli hyvinkin työntäyteinen kunnostellessamme suvun 60-luvulla rakentamaa kesämökkiä. Salaojituksen jälkeen kylvin elokuussa tontille nurmikonsiemeniä. Osaan siemeniä sekoitin apilaa ja lannoitetta, sekä talloin maan tiukaksi. Osaan alueesta kylvin vain siemenet ilman apilaa, ja maakin jäi tamppaamatta tiukaksi. Lannoitettakin heitin kylvöalueelle vasta jälkikäteen.
Ero kasvussa oli selkeä; lannoitetulla ja apilan kanssa kylvetyillä alueilla kasvu oli selvästi paras. Muualla oli siellä täällä kaljuja kohtia, ja rikkaruohojakin oli enemmän. Heikon kasvun kohtiin lisäilin siemeniä ja lannoitetta myöhemmin täsmähoidon tapaan.
Kuivina päiviä nurmikkoa kastellessani mietin, miten koko prosessi kuvaa vaellustamme kristittyinä tässä ajassa. Siinäkin on kuivia kausia, jolloin tarvitsemme lisäkastelua. Jumalan sana toimii lannoitteena, ja muiden kristittyjen seura auttaa hengellisessä kasvussamme sekä rikkaruohojen torjunnassa. Maahan on myös helpompi juurtua, jos perustus on kunnossa.
Kurkien matkaan
Kun viisi vuotta sitten palasin Kyprokselle Afrikan-työrupeaman jälkeen, mietin, oliko Jumalan suunnitelmana nyt se, että palaan Suomeen. Olinhan pitkästä aikaa Europan mantereella, eikä seuraava suunta ollut silloin selvä. Netistä huomasin, että Medialähetys Sanansaattajat hakee lähettiä Kyprokselle. Siitäkin on siis jo viisi vuotta, kun suunta taas selvisi.
Syyskuussa kuuntelin kesämökillä kurkien kommunikointia ja kokoontumista taivaalla. Katsoin, kun ne alkusekoilunsa jälkeen järjestäytyivät auraan ja suuntasivat kohti lämpimämpiä leveysasteita. Kutsu oli minullekin taas selkeä. Oli aika lähteä.
Mongoliasta tulleet tavarat oli kesän aikana purettu, ja nyt oli aika pakata uudelleen. Talvitakin, villasukkien ja lämpökerraston pakkaaminen Kyproksen 30 asteen helteeseen tuntui järjettömältä. Välimeren talvessa joitakin vuosia asuneena kuitenkin tiedän, että joulukuusta helmikuuhun niillä on käyttöä Kyproksen kylmissä ja kosteissa asunnoissa.
Lokakuulle on Kyproksella luvattu vielä keskikesän lämpötiloja, ja mittari hätyyttelee päivisin yhä yli 30 asteen lukemia. Kuumuus on kosteampaa kuin Mongolian kesässä, ja huomaan olevani väsynyt. Sähköpeitteelle ei siis vielä ole käyttöä, mutta joulukuussa varmasti jo virittelen sen sänkyyni.
Menolippu Kyprokselle
Halpalennot Turusta Kyprokselle menivät koronan vuoksi katkolle juuri ennen lähtöäni. Lähtöä edeltävänä päivänä huomasin myös, että matkavakuutukseni oli irtisanottu. Lento Latvian kautta toimi kuitenkin hyvin.
Suomesta lähtiessä ei vielä tarvinnut esittää negatiivista koronatestitulosta, mutta koneeseen päästäkseen piti netin kautta hakea “lentolupa” Kyprokselle. Sitä kysyttiinkin matkan aikana viisi kertaa ja se tuntui olevan tärkeämpi dokumentti kuin passi. Larnakassa kaikki tulijat ohjattiin suoraan pikatestaukseen. Seuraavana päivänä sain jo kännykkääni negatiivisen testituloksen.
Kun illan pimeydessä saavuin kotiovelle, huomasin, että avaimeni ei sovi lukkoon. Se oli selvästikin väärä avain. Suunnittelin jo nukkuvani autossa ensimmäisen yön, mutta jemmanimisestä paikasta onneksi löytyi lukkoon sopiva avain. Pääsin kuin pääsinkin oikasemaan itseni sänkyyn ja ristin käteni kiitokseen. Ruttaantuneet ja talvisateissa kastuneet kirjeet postilaatikossa tiesivät kertoa, että lähdöstäni Kyproksella oli ehtinyt kulua jo kaksi ja puoli vuotta.
Muista ajaa vasemmalla
Jokainen muutto opettaa nöyryyttä tällä elämän pituisella matkalla. Kun aloittaa jälleen alusta ja huomaa olevansa oman mukavuusalueensa ulkopuolella. Auringonpaistetta elämään tuo jo se, kun uudessa ympäristössä saa veden, sähkön, puhelimen ja internetin toimimaan sekä auton allensa. Toimiva ilmastointi ja homeeton asunto ovat bonusta. Afrikassa asuessamme oli aika harvinaista − usein peräti mahdotonta − että ne kaikki olisivat toimineet samaan aikaan.
Itä-Afrikassa asuessamme ajettiin vasemmalla, Länsi-Afrikassa oikealla. Samoin Israelissa, Mongoliassa ja Suomessa oikealla. Nyt Kyproksella olen toistaiseksi muistanut pysyä vasemmalla kaistalla. Kaikkeen tottuu, mutta pimeällä tiellä yksin ajaessa on välillä hyvä muistutella itselleen: “muista ajaa vasemmalla”.
Korona-arki
Sansan Lähi-idän alueen yhteistyöjärjestöjen kanssa kommunikointi hoituu toistaiseksi täällä Kyproksellakin etänä, sillä vierailijoita ei vielä oteta vastaan koronan vuoksi. Keväällä säännöt olivat tiukat, ja pelkästään pihasta ulos mennäkseen piti esittää tekstiviestillä hankittu kirjallinen lupa. Poliisit olivat hyvin jalkautuneina kaduille, ja sakkoa napsahti helposti 300 euroa. Kesäksi rajoitukset vähenivät.
Tällä hetkellä virustartuntatilanne on hallinnassa, mutta ilman etukäteistestiä maahan pääsee enää muutamista maista. Suomi on toistaiseksi on tällä A-listalla. Larnakassa tartuntaryppäitä on eniten, ja siellä kokoontumisia on rajoitettu. Koko saaren kattava maskiohjeistus on voimassa kaupoissa ja virastoissa asioidessa. Kouluissa on myös esiintynyt tartuntoja, ja nyt odotamme, miten käy koulujen aukiolon suhteen.
Hallussani olleet kreikan alkeet ovat melko hyvin pyyhkiytyneet muististani kahden ja puolen vuoden aikana. Totean taas kerran, että elämä on jatkuvaa oppimista. Kaiken muutoksen keskellä minua puhuttelevat tänään Psalmin 139 sanat: “Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.”
Jumala on rakkaus.
