Me synnyimme kuollaksemme
Suomalaisena naisena otan monet asiat itsestäänselvyytenä. Äitiysloman, palkallisen työn, tasa-arvon, äänioikeuden, opiskelun, yksin asumisen ja liikkumisen… SAT-7 Arabic -kanavan ohjelma ’Kaikesta huolimatta’ kertoo toisenlaisen totuuden naisen elämästä Algeriassa.
Ohjelman tuottaja, tunisialaissyntyinen Samia Kessai, ystävystyi ohjelmaa tehdessään erään lukutaidottoman ja naimattoman naisen kanssa. Nainen ei ole 41 ikävuoteensa mennessä koskaan lähtenyt maaseutukylässä sijaitsevasta vanhempiensa kodista pihamaata ja kotipeltoa kauemmaksi. Koska hänellä ei ole koulutusta tai aviomiestä, ei hän myöskään voi käydä torilla tai tehdä muuta bisnestä kodin ulkopuolella. Maaseudun naisilla on Algeriassa sanonta: me synnyimme kuollaksemme.
Moni algerialainen nainen ja heidän perheensä tarttuvat ensimmäiseen avioliittotarjoukseen, jottei tytär − usein vasta lapsi − jää ilman miestä. Koko naisen elämä on sidottu mieheen ja siihen, onko hänellä mies ja lapsia vai ei. Jos naisella ei enää ole arvoa avioliittomarkkinoilla, ei perhe näe syytä panostaa hänen terveyteensä tai muuhun hyvinvointiin.
Yksinäisyyden lisäksi monet Algerian ja Tunisian naiset elävät terveysongelmien ja yhteiskunnallisen stigman ympäröiminä. Länsimaisella ajattelulla ja oikeuksilla varustettuna me arvostelemme ja tuomitsemme, mutta mitä itse tekisimme samassa tilanteessa: suvun ja koko kylän perinteiden painostuksessa, ilman koulutusta, oikeuksia ja toimeentuloa.
Satelliititelevisio on näille yksinäisille Algerian ja Tunian maaseudun naisille usein ainoa kanava ulkomaailmaan. Tv-ohjelmia voi seurata lukutaidotonkin. SAT-7:n naistenohjelmat tuovat vertaistukea. He kuulevat muiden naisten kokemuksia ja kertomuksia elämästä: yksinäisyydestä, lapsiavioliitoista, rintasyövästä, avioeroista… ja todistuksia siitä, miten monet ovat löytäneet uskon Jeesukseen ja sitä kautta uuden toivon ja syyn elää.
Eikä näin ole pelkästään Pohjois-Afrikassa. Monille Tadžikistanin ja Afganistanin naisille arki on samanlaista. Näköalattomuus ja toivottomuus masentavat, eikä yhteiskunta tunnista masentuneisuuden oireita tai syitä. Itsemurhat ovat hyvin yleisiä.
Algeriassa kristillisyys ei elä vain kirkkorakennuksissa
”Olin kovin sairas ja rukoilin parantumista. Uskoni auttoi minua näkemään, että Jumala on suurempi kuin sairauteni, jopa kuolemaa suurempi. Paranin ja nyt luotan Jumalan joka elämäntilanteessani.” Näin toteaa eräs SAT-7 Arabic -kanavan katsoja Algeriasta.
Algeriassa kirkot eivät ole kiinni pelkästään koronapandemian vuoksi. Ne ovat olleet suljettuina valtion toimesta jo yli kaksi vuotta. Valtion kirkoille määräämät rekisteröintitoimet eivät edisty, sillä hakemuksia ei käsitellä. Maan kristittyjen tilanne on hyvin epävarma ja tulevaisuus verhottu.
Monissa muissakin Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maissa kristillinen kirkko nähdään lännestä tuotuna vieraana instituutiona. Kristinuskon syntyhistoriaa ei tunneta, vaikka kristillinen kirkko tuli Pohjois-Afrikkaan jo roomalaiselle ajalla. SAT-7 pyrkii satelliittitelevision kautta lähetettävissä ohjelmissaan tuomaan esille myös kirkon ja kristillisyyden historiallista taustaa ja oikeutusta alueella.
Kuten algerialainen pastori Salah Challah on todennut: ”Viranomaiset voivat sulkea kirkkomme, mutta eivät sydämiämme.” Kirkko on kuitenkin vain rakennus, mutta Jeesus Kristus elää keskellämme seurakunnassa.
Sekä SAT-7-satelliittitelevisio että TWR (Trans World Radio) ovat molemmat Sansan yhteistyökumppaneita. Ne lähettävät Algeriassa sekä arabiankielistä että kabyylinkielistä ohjelmaa. Raamattu kannesta kanteen -ohjelma ruokkii hengellisesti. Toivoa naisille -ohjelma ja vainottujen kristittyjen jakamat elämänkertomukset tuovat rohkaisua katsojille ja kuuntelijoille arjen näköalattomuuteen. Kaiken perustana on sanoma Jeesuksesta toivon ja pelastuksen tuojana.
Kuva SAT-7: algerialaisia naisia.