Paastonajan pieniä ihmeitä

Työkoneeni avausnäytöllä minua katsovat silmiin Libanonin pakolaisleirin lapset. Heidän silmistään loistaa valo, vaikka olosuhteet ovat ankeat. Kuva on onneksi otettu kesällä, joten lasten ei tarvitse hytistä kylmästä. Tämä kuva saa minut motivoitumaan myös tänä paastonaikana työhön lasten puolesta.

Viime aikoina työpöydälläni onkin ollut erityisesti arabiankielinen työ, koska Sansassa saamme juhlia tämän työn 40-vuotista taivalta. On huikeaa ajatella, kuinka moni on voinut tuona aikana kuulla hyvää sanomaa rakastavasta Jumalasta.

Myös Sansan tukemien SAT-7 Kids ja SAT-7 Pars -kanavien lastenohjelmilla on tärkeä tehtävä välittää kristinuskon ydinasioiden lisäksi lähimmäisenrakkautta ja anteeksiantamusta Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan lapsille. Kuinka upeaa onkaan olla mukana ketjussa, jossa saadaan tuoda rakennusaineita Lähi-idän rauhan rakentamiseen. Lastenohjelmien tekijät haluavat olla luomassa sellaista Lähi-itää ja Pohjois-Afrikkaa, jossa tulevat sukupolvet voivat olla muutoksentekijöitä. Nämä lapset ovat paastonajan rukouslistalla ykkösenä.

Paastoa mielenlaadulla

Viime tiistaina oli laskiaistiistai, ja nyt olemme laskeutuneet paastoon. Silmiini sattui Paavi Francisin paasto-ohjeita, joita olen melko vapaasti suomentanut: paastotaan satuttavista sanoista ja puhutaan rakentavasti, paastotaan surullisuudesta ja täytytään kiitollisuudesta, paastotaan vihasta ja täytytään kärsivällisyydellä, paastotaan pessimismistä ja täytytään toivolla… Miten sinä jatkaisit tätä listaa?

Paasto voi siis olla paljon muutakin kuin pidättäytymistä jostain ruoka-aineesta. Paastoatko sinä? Miltä sinun paastosi näyttää? Itse olen päättänyt tänä paastoaikana yrittää nähdä ja kuunnella kaukaista lähimmäistä ja hänen hätäänsä. Ja rukoilla ja toimia hänen puolestaan.

Sydämelläni ovat erityisesti lapset. Vaikka itselläni ei ole lapsia, saan kantaa heitä silti sydämessäni. Ja kun ympärillä on edelleen vanhusvoittoinen hoivattavien perhepiiri, sen vastapainoksi lapset tuovat tulevaisuutta ja toivoa elämään.

Lisäksi yritän kääntää arvojärjestystäni ja ajatuksiani niin, että voisin rakastaa himpun verran enemmän. Tai ainakin voisin opetella ensin ottamaan vastaan Jumalan rakkautta. Sehän on se vaikea läksy; ei omat teot, ei paasto, vaan Jumalan rakkaus, joka muuttaa kaiken. Se rakkaus voi viedä vaikeillekin teille, niin kuin se vei Kristuksen Golgatalle.

Pienet ihmeet ympärillämme

Toivon, että paastonaikana meillä on aikaa nähdä ympärillämme niitä pieniä ihmeitä, joita tapahtuu koko ajan. Olisiko tämä paastonaika myös näiden hyvien asioiden huomaamisen aikaa? Olemme selvinneet koronavuodesta, kyllä tämä kevätkin menee vielä. Monenlaista uutta itua on syntynyt, vaikka vielä pakastaa.

Alkuvuodesta 2020 jännitimme Sansan talouden puolesta, mutta lopulta kaikki kääntyi parhain päin. Saatoimme jopa antaa ylimääräistä tukea mm. Indonesiaan, jossa jaettiin jouluna ruokakasseja nälkäisille. Tämän lisäksi saimme tarjota radio-ohjelmia hengelliseen hätään. Toivon ja rukoilen, että samanlainen ihme toteutuu tänä keväänä ja saamme Lähi-idän lapsille ja aikuisille ajattelemamme kolehtitulon muulla tavalla, koska perinteistä valtakunnallista kolehtia ei nyt voi kerätä.

Pieniä ihmeitä olemme myös kaikki me, joiden sydämen Jumala kääntää Kristuksen rakkauden ja lähimmäisen hädän puoleen.

Lue lisää Indonesian ruokakasseista

Rukoile ja auta Lähi-idän lapsia SAT-7:n ja Haavit auki -haastekampanjan kautta.

Seikkaile Sansan nettisivuilla ja etsi rukousaiheita. Voit yhdistää ne kirkon paastonajan kalenterin haasteisiin. Löydät kirkon paastokalenterin täältä.