Uusia alkuja – seikkailua, epämukavuusaluetta ja luopumista
Syksy on monille uusien alkujen aikaa; ekaluokkalaiset aloittavat koulutaipaleen, toiset siirtyvät yläkouluun tai lukioon tai aloittavat ammatilliset tai akateemiset opinnot. Jotkut aloittavat uuden harrastuksen tai työn. Ilmassa on jännitystä ja odotusta. Mitä tuleva aika tuokaan tullessaan? Saanko kavereita? Pärjäänkö? Hyväksytäänkö minut?
Uuteen astuessa on aloittamassa vähän kuin seikkailua, tulevasta tiestä ja reitistä ei tiedä varmuudella. Matkaseurakin on usein ennalta tuntematonta. Luvassa on taatusti myös yllätyksiä! Persoonasta ja luonteesta riippuen uuden aloittaminen on toisille vähän helpompaa ja toisille vaikeampaa. Toiset meistä heittäytyvät innolla uusiin seikkailuihin, toiset varovaisemmin.
Epämukavuusalue ja Jumalan viisaus
Uuden edessä meidät sysätään, ainakin jossain määrin, epämukavuusalueelle. On astuttava eteenpäin, vaikka ei tiedä tarkalleen, millainen maasto on. On kohdattava uusia, erilaisia tilanteita ja ihmisiä. Samalla siinä kaikessa tuntuu vahvasti elämän maku. Koko ihmiselämä on vähän kuin uusia alkuja ja samalla vanhasta luopumista.
Lapsuudesta ja sen huolettomista päivistä on luovuttava aikuisuuden tieltä. On nuoren aikuisen “elämä edessä, tukka takkana” -vaihe, siirtyminen opiskeluista työelämään ja usein vakiintuminen, perheen perustaminen, keski-ikäistyminen, vanheneminen ja lapsista luopuminen, kun he aikuistuvat. On työpaikkojen ja kotien vaihtumista, sosiaalisten ympyröiden ja kaveriporukoiden muuttumista vuosien kuluessa.
Tässä uusien alkujen ja vanhasta luopumisen kiertokulussa tuntuu Jumalan viisaus. Ensinnäkin Hän on uutta luova Jumala. Hänen luomisvoimansa saa aikaan uusia mahdollisuuksia. Rajallisina ihmisinä emme kuitenkaan voi kantaa kaikkea samaan aikaan mukana, uuden edessä on luovuttava jostain vanhasta. Se tekee usein kipeää.
Toiseksi, uuteen astuminen pakottaa meidät muuttumaan. Kehitystä tapahtuu vain, kun olemme pois mukavuusalueelta. Lapsi ei oppisi ikinä kävelemään, jos hän ei kokeilisi niitä haparoivia ja huteria askelia, jotka saavat hänet pyllähtämään. Uusi taito ei asetu osaksi meitä, jos emme joskus ota sitä ensimmäistä kertaa ja kokeile, vaikka emme osaa. Toista ihmistä ei opi tuntemaan, ellei ota riskiä ja lähesty häntä.
Jumalan johdattamaa liikettä
Vanhasta luopuminen ja uuteen ryhtyminen saa aikaan liikettä. Se tuntuu olevan Jumalan suunnitelma. Läpi Raamatun näemme sen, kuinka Herran omat kokivat uusia alkuja ja vanhasta luopumista. Aabraham jätti kotimaansa, Mooses kuninkaallisen elämän, Israel Egyptin, jotta jotain uutta, Jumalan suunnitelman mukaista voisi syntyä. Ja jos apostolit eivät olisi lähteneet Jerusalemista, ei meillä olisi kirkkoa tänä päivänä.
Eilen, 1. syyskuuta, Sansan uusi toiminnanjohtaja Arto Antturi aloitti tehtävässään. Samalla Sansaa pitkään luotsannut toiminnanjohtaja Juha Auvinen on siirtymässä eläkkeelle. Kuten Raamatun sankarit, sekä Arto että Juha saavat aloittaa uuden vaiheen Herran kanssa. On hienoa tietää, että Hänellä on kyky ja voima luotsata meitä niin uuden edessä kuin vanhasta luopumisessa. Rukoillaan siis Artolle ja Juhalle Herran rohkaisua ja siunausta uusiin vaiheisiin.