Yhdessä perille
Seurasin taannoin kahden kouluikäisen lapsen sulkapallopeliä pihanurmella. Hetken kuluttua paikalle saapui heitä nuorempi lapsi, joka tahtoi päästä mukaan peliin. Toinen vanhemmista lapsista sanoi, ettei se onnistu, koska pienempi ei osannut pelata ja näin toisetkaan eivät voisi pelata oikeasti. Toinen vanhemmista lapsista taas ajatteli asiaa eri tavalla ja sanoi: “Ei se ole tärkeintä, että voidaan pelata oikeaa sulkapalloa. Tärkeämpää on, että kaikki ovat mukana.”
Tässä oli jotain sellaista ajattelua, johon olen törmännyt myös aikuisten kesken Kroatiassa. Taas on koittanut syksy, ja eri puolilla maata kokoonnutaan porukalla korjaamaan viinisatoa. Ei ole ollenkaan tärkeää, oletko osallistunut sata kertaa aikaisemmin vai oletko nyt ensimmäistä kertaa keräämässä rypäleitä ämpäriin. Ei ole myöskään tärkeää, kuinka paljon pystyt keräämään tai pystytkö keräämään ollenkaan. Tärkeintä on, että olet mukana. Yhdessä tekeminen ja oleminen on joissain arjen töissä paljon tärkeämpää kuin työn tehokkuus.
Joku voisi muistella myös menneitä Jugoslavian aikoja ja kertoa, kuinka jotain tällaista oli näkyvissä myös sosialistisen yhteiskunnan tasolla. Työttömyys oli tuntematon käsite; kaikilla oli työtä. Näitä aikoja kuulee paikallisten kesken muisteltavan “vanhoina hyvinä aikoina”, nyt kun arkitodellisuus on hyvin toisenlainen.
Juhla-ateria odottaa
On ihana kuulla, kun seurakuntalaiset joskus muistuttelevat toinen toisiaan siitä, että seurakunta ei ole tehdas tai firma. Meillä ei ole samanlaista tulosvastuuta. Jos joku työ vie enemmän aikaa siksi, että joutuu opastamaan toista tai tekemään enemmän työtä siksi, että joku kokemattomampi on mukana, niin se ei haittaa. Päinvastoin! Vaikka työn jälki on tärkeää seurakunnassakin, silti on jotain, mikä on sitäkin tärkeämpää.
Viininkorjuu kroatialaisittain loppuu yhdessä nautittavaan runsaaseen ateriaan ja seurusteluun, joka saattaa joskus kestää jopa kauemmin kuin itse työrupeama. Tämä on mielestäni hyvä muistutus ja kuva siitä, mihin myös maallinen työrupeamme kerran päätty. Raamattu kertoo, kuinka taivaassa meitä odottaa yhteinen juhla-ateria. Ja siltä aterialta ei soisi kenenkään jäävän pois.
“Olkaamme siis varuillamme. Jumalan lupaus, että pääsemme hänen lepopaikkaansa, on vielä täyttymättä, eikä yksikään teistä saa jäädä taipaleelle.” Hepr. 4:1