Lahden nuorilla oli ikimuistoinen rippileiri Kroatiassa
Lahden Launeen seurakunnan rippikoululaiset pääsivät Kutinan kirkossa ensimmäistä kertaa ehtoolliselle. Ehtoollista jakoivat kirkkoherrat Heikki Pelkonen ja Elina Braz de Almeida. Kuva: Teija Kuuppo.
Tiistaina 4.6.2019 lähti Lahdesta Launeen kirkon pihasta bussi mukanaan 25 leiriläistä, 4 isosta, yövahti, isostenisonen ja 3 opettajaa. Suuntana oli Helsinki-Vantaan lentokenttä ja Kroatia. Tunnelma oli odottava ja innostunut, mutta myöskin hermostunut. Oli paljon asioita, jotka olivat uusia, mutta onneksi ryhmässä oli osaavat työntekijät ja erittäin hyväkäytöksiset ja innokkaat leiriläiset, jotka olivat valmiita joustamaan tarpeen vaatiessa. Myös varjelusta oli matkassamme mukana, sillä kuin ihmeen kaupalla kaikkien matkatavarat tulivat perille, ja koko leiri selvittiin ilman suurempia haavereita ja sairasteluja.
Lähtiessämme matkaan emme varmasti osanneet odottaa kaikkea sitä hienoa, mitä leirin aikana kokisimme. Tapasimme huikeita ihmisiä, saimme kuulla hienoja tarinoita, käydä upeissa ja erilaisissa paikoissa ja tutustua toisiimme.
Rippileirin aikana oman ryhmämme lisäksi meillä oli kunnia saada tavata paljon ihmisiä, jotka toimivat Kroatiassa evankelisen kirkon hyväksi. Esimerkiksi Kutinan seurakunnan kirkkoherra Elina Braz de Almeida oli tiiviisti mukana rippikoulumme päivissä, opasti, neuvoi, opetti, tulkkasi ja vietti aikaa kanssamme. Hänen lisäkseen kanssamme oli Kutinassa toimiva M18, joka on tanssin ja median kautta lähetystyötä tekevä järjestö. Heidän pitämänsä tanssitunnit toivat hien pintaan ja hymyn huulille, ja heidän tarinansa siitä, kuinka Jumala oli heidät juuri omalle paikalleen kutsunut, koskettivat ja jäivät mieleen.
Välähdyksiä seurakunnan arjesta
Kutinassa saimme myös nähdä pieniä paloja seurakunnan arjesta. Esimerkiksi sunnuntaina osallistuimme messuun yhdessä paikallisten kanssa. Messusta löytyivät tutut osat, kuten erilaisia rukouksia, evankeliumi ja saarna, ja ehtoollinen, mutta uudenlaisiinkin tapoihin pääsimme tutustumaan, koska seurakunta nousi seisomaan rukousten ajaksi toisin kuin Suomessa.
Messun seuraamista helpotti myös se, että laulut olivat osin samoja kuin ne, joita olimme laulaneet rippikoulumme aikana, nyt tosin kroatiaksi. Yhdessä laulaminen loikin yhteenkuuluvuuden tunnetta, vaikka jotkut sanat olivatkin ehkä kylmiltään hieman vaikeita laulaa. Helluntain messu ei kuitenkaan ollut aivan tavallinen, sillä sen yhteydessä pidetiin erään paikallisen tytön konfirmaatio. Uskon, että rippikoululaisille oli merkityksellistä nähdä ja kuulla konfirmoitavan aito halu tulla seurakunnan täysvaltaiseksi jäseneksi ja seurata Jeesusta.
Rippikoulupäivän kulku
Normaalina rippikoulumme päivänä Kutinassa herätys oli kello kahdeksan aamulla. Sen jälkeen söimme aamiaista hotellissamme Hotel Kutinassa ja sitten olikin vuorossa helmihartaus, jossa tutkimme joka aamu yhtä uutta helmeä Lönnebon rukoushelminauhasta. Hartauden jälkeen rippikoululaisilla oli päivän ensimmäinen oppitunti, jonka jälkeen kokoonnuttiin yhteen lukemaan ja tutkimaan Raamattua isosryhmissä.
Lounaan nautittuamme lähdimme Kutinan kirkolle. Siellä oli vuorossa jumalanpalvelus, joka toteutettiin isosryhmittäin, ja kanavat, joissa M18-ryhmän jäsenet opettivat meille tanssia ja esittelivät tilojaan. Kanavien jälkeen palattiin kirkolle, jossa joimme yhdessä päiväkahvit ja söimme välipalaa. Kun välipala oli syöty ja hetki hengähdetty oli vuorossa “päivän skaba” eli jokin isosten valmistelema leikkimielinen kilpailu, jossa isosryhmät kilpailivat keskenään. Toinen oppitunti oli kirkolla, jonka jälkeen käväisimme hotellilla syömässä, ja palasimme kirkolle pitämään iltaohjelmaa ja iltahartautta.
Retkiä ja hellettä
Vaihtelua rippikoulun “arkeen” toivat erilaiset retket. Kävimme muun muassa Daruvarissa uimassa kuumien lähteiden vedellä lämmitetyssä uimahallissa, jossa erityisesti vesiliukumäet tuntuivat ilahduttavan monia. Myös bussimatka Daruvariin oli mielenkiintoinen, sillä saimme lähietäisyydeltä nähdä kyliä, jotka olivat kärsineet sodan aikana, ja myös kuulla konkreettisesti sodan vaikutuksista ihmisten elämiin.
Muita retkiämme olivat esimerkiksi retki Opatjaan rantapäivää viettämään ja iltapäivä ostoskeskuksessa. Nämä retket teimme Rijekasta, johon sunnuntaina messun jälkeen siirryimme rippikouluamme viettämään. Rijeka sijaitsee rannikolla, joten aina tilaisuuden tullen koko ryhmä siirtyi rantaan uimaan ja viilentymään lämpimän sään hellittyä meitä koko leirin ajan.
Kutinan tavoin tarvitsimme myös Rijekassa paikan, jossa pitää oppitunteja, jumalanpalveluksia ja muuta rippikoulumme ohjelmaa, ja vietimmekin kaksi päivää Rijekan baptistikirkossa, jonka tilat palvelivat meitä hyvin. Ulkoa avaruudellisen muotoilun omistava kirkko oli suuri kontrasti Kutinan pienen, kotoisan ja perinteisen näköisen kirkon jälkeen, mutta hyvin me sielläkin viihdyimme.
Nyt olemme olleet Suomessa kohta viikon, ja sunnuntaina vietimme konfirmaatiojuhlaa aurinkoisessa ja lämpimässä säässä. Vaikka leiri loppui, uskon, että yhteistyö ja yhteys jatkuu, ja ainakin meidän sydämissämme tämä kokemus saa pysyä lopun elämää.
Annika Etuaho
Kirjoittaja on 20-vuotias lahtelainen, joka oli rippileirillä isostenisosena ja vastasi suurelta osin musiikista. Hän aloittaa syksyllä opinnot Sibelius-Akatemian kirkkomusiikkilinjalla Kuopiossa.