Auran Toivoa naisille -piiri on toiminut jo yli 22 vuotta

Marja Laaksonen muistaa yli 22 vuotta toimineen, Suomen vanhimpiin kuuluvan Auran Toivoa naisille -piirin alkuajat hyvin. Hanna-työ kiinnosti silloin nuoria äitejä, ja mukana tapaamisissa olikin paljon pieniä lapsia.

– Se oli mukavaa aikaa. Äidit jättivät autonsa keittiön ikkunan alle, kävivät katsomassa milloin lapsi herää ja hakivat lapsen sitten sisälle leikkimään, piirinvetäjä Marja Laaksonen muistelee.

Laaksonen alkoi pitää kokoontumisia kotonaan vuonna 2003, pari vuotta sen jälkeen, kun hän oli kuullut Marli Spiekerin puhuvan Hanna-työstä (nykyään Toivoa naisille -työstä) Turun kristillisellä opistolla. Hän lähti tilaisuuteen alkujaan vähän vastahakoisesti, mutta se osoittautui käänteentekeväksi.

Tapaamisia oli joka toinen viikko seitsemän vuoden ajan Marja Laaksosen luona, kunnes ne siirtyivät Auran seurakuntatalolle. Korona-aikana kokoontumiset kiellettiin. Piiriläiset tapasivat muutaman kerran Laaksosen pihalla talvikeleistä välittämättä. Piirin toiminnan jatkuminen oli koronan vuoksi epävarmaa.

– Kokoontumisia päätettiin jatkaa, kun naapuripitäjistä tuli mukaan uusia ihmisiä, Laaksonen kertoo.

Nykyään Auran Toivoa naisille -piiri kokoontuu kerran kuukaudessa seurakuntatalolla. Kävijämäärä on pysynyt aika lailla samana ja tapaamisiin osallistuu muutamasta kymmeneen piiriläistä. Vuosien varrella äitien määrä on harventunut, mikä on muuttanut piirin ikärakennetta.

Kuukausittaisten tapaamisten lisäksi piiriläiset kokoontuvat joka kesä yhteen. Ensi kesän tilat on jo varattu.

Jakamista ja esirukousta

Vaikka Toivoa naisille -piirit toimivat samoilla periaatteilla, voi tapaamisten sisällössä olla erojakin. Aurassa on kokoontumisen aluksi alkuhartaus, jonka pitää joko Marja Laaksonen tai joku toinen piiriläinen. Sitten on vuorossa kahvit ja kuulumisten vaihtokierros, joka vie oman aikansa, minkä jälkeen piirin oma teologi johdattaa osallistujat hetkeksi Sanan äärelle.

Toisinaan piirissä käy myös vierailijoita. Hanna-työn Suomessa aloittanut Marjaana Kotilainen oli alkuvuosina mukana useammankin kerran, ja Toivoa naisille -työn yhteyspäällikkö Satu Hauta-aho osallistui piirin 15-vuotisjuhlaan.

Esirukous on Toivoa naisille -työn ja myös -piirien tapaamisten perusta. Osallistujat rukoilevat sekä Toivoa naisille -rukouskalenterin aiheiden että omien aiheidensa puolesta. Auran piirissä osallistujat saavat tuoda esiin hyvin henkilökohtaisiakin rukousaiheita, jotka jäävät vain piiriläisten tietoon. Yhteinen esirukous on Laaksosen mukaan erittäin tärkeää osallistujille.

– Olen kokenut hirveän tärkeänä sen, että jokainen saa puhua. Kun saa jakaa omia huoliaan, niin pystyy kuulemaan toisten huolia.

Rukouskalenterin rukousaiheet ovat toisinaan raskaita. Monien naisten olosuhteet voivat olla hyvinkin traagisia ja tarpeet valtavia.

– Emme pysty auttamaan paljoa taloudellisesti, mutta Jeesuksen nimeen rukoileminen on meidän tapamme jakaa, Laaksonen sanoo.

Rukouselämä syvenee

Toivoa naisille -piirit voivat olla monin tavoin antoisia ja merkityksellisiä osallistujille. Monet ikäihmiset asuvat yksin, minkä vuoksi kokoontuminen yhteen toisten kanssa on arvokasta. Osallisuuden, joukkoon kuulumisen, tiedetään lisäävän muun muassa sosiaalista ja emotionaalista hyvinvointia.

Marja Laaksoselle Toivoa naisille -piirit ovat tärkeitä monestakin syystä.

– Ystävien kohtaaminen, yhteinen rukous ja Sanan jakaminen ovat erittäin tärkeitä. Elämäntilanteiden jakaminen toisten kanssa helpottaa.

Yhteyden ja jakamisen lisäksi piirin vetäjää puhuttelevat Toivoa naisille -työhön liittyvät aiheet, kuten tällä hetkellä Kambodžan naiset.

– Toivoa naisille -työn kautta saamme hiukan käsitystä siitä, mitä muualla maailmassa on.

Koska Toivoa naisille -piireissä rukoillaan paljon, kokee Laaksonen rukouselämänsä kehittyneen vuosien aikana.

– Piirissä oppii rukoilemaan eri tavalla ääneen ja kantamaan vapautuneesti Jumalalle asioita, jotka ovat sydämellä.

– Rukoilemisen pitäisi syventyä ja kasvaa meissä, Laaksonen toteaa.

Nuoria kaivataan mukaan

Toivoa naisille -piirien osallistujat ovat useimmiten eläkeikäisiä. Piireihin olisikin tärkeää saada mukaan nuorempaa sukupolvea jatkamaan rukoustyötä maailman naisten puolesta. Auran piirissä on mukana vielä muutama työikäinen, joten tulevaisuus näyttää hyvältä.

– Jatkamme niin kauan kuin kävijöitä on, Marja Laaksonen lupaa.

Kiinnostuneita kyllä olisi, jos he vain löytäisivät piirit. Auran piiriin saatiin koronatauon jälkeen uusia osallistujia, kun lehdessä mainostettiin erään piiriläisen luona pidettävää grilli-iltaa.

– Sinne tuli naapuripitäjästä kaksi ihmistä, jotka halusivat tulla jatkossa mukaan. Heitä ilahdutti se, että piirissä saa kertoa omista asioista. He kokivat sen erittäin tärkeäksi. Nyt he ovat olleet mukana joka kerta, Laaksonen kertoo.

– Ihmiset varmasti tulisivat, jos vain olisimme rohkeampia kutsumaan heitä mukaan ja tekisimme itse kynnyksen matalaksi.

Marja Laaksonen toivoo, että nuoret perheenäidit löytäisivät tiensä Toivoa naisille -piiriin.

– On paljon naisia, jotka voisivat tulla mukaan lastensa kanssa. He voisivat halutessaan vain istua hiljaa ja kuunnella lauluja, rukouksia ja Sanaa. Se antaisi heille oman hetken kodin hektisen ilmapiirin ulkopuolella.

– Piiriimme kaivataan nuorta vetäjää, koska olen itse jo iäkkäämpi. Rukoilemme asian puolesta ja tiedämme, että se on Jumalan kädessä.

Elina Uusikylä

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 4/2025.