Laura Tulisalo: Mennään eteenpäin ja katsotaan, mitä tulee

Mainosmaailmasta kristilliseen järjestöön siirtynyt Laura Tulisalo luottaa Jumalan johdatukseen, mutta kutsumuksesta hän ei osaa puhua.

Laura Tulisalo aloitti toukokuun alussa Sansan pakistanilaisen kumppanin PAK7:n tutkimus- ja kehityspäällikkönä. Hän tekee työtä Suomesta käsin Sansan ulkomaantyöntekijänä.

Kuka olet ja keitä perheeseesi kuuluu?

Olen luova nörtti, joka pitää metsistä ja luonnosta. Huusholliimme kuuluu tällä hetkellä kaksi teini-ikäistä tytärtä, kissa ja koira. 

Mikä oli toiveammattisi lapsena?

Pienenä halusin eläinlääkäriksi, koska pidin eläimistä niin paljon. Isompana tajusin työn realiteetit ja haave jäi taka-alalle. Yläasteelta asti olen halunnut isoon mainostoimistoon graafikoksi.

Mitä lähdit opiskelemaan ja millaiseen työhön päädyit opintojen jälkeen? 

Lähdin opiskelemaan multimediaa, ja siellä erityisesti animointi ja verkkosivujen suunnittelu kiinnostivat. Animaattorin ura jäi nopeasti taka-alalle, kun huomasin, että verkkosivut ja nopeampi digitaalinen media oli enemmän minun juttuni. Verkkomaailma oli silloin voimakkaassa kehitysvaiheessa ja haki vielä muotoaan, mikä oli myös innostavaa. 

Päädyin isoon mainostoimistoon art directoriksi jo ennen kuin ehdin valmistua koulusta. Se oli juuri sellainen työ ja työpaikka, josta nuorempana olin haaveillut. 

Miten ja milloin sinusta tuli Sansan työntekijä?

Aloitin Sansassa 2022. Minulla oli jonkinlainen ammatillinen kriisi siinä vaiheessa. Olin töissä ihan mahtavassa digitoimistossa, minulla oli hyvät asiakkaat ja kaikkea, mitä suunnittelija voi toivoa. Silti kaipasin jotain, mutta en vielä tiennyt mitä, kunnes törmäsin Sansan työpaikkailmoitukseen, jossa haettiin digituottajaa. Tiesin, että minun pitää hakea tehtävää, vaikka minulla ei ollut mitään kokemusta kristillisistä järjestöistä.

Olet hiljattain aloittanut työt tutkimus- ja kehityspäällikkönä PAK7:n työyhteydessä. Mikä sai sinut hakemaan tehtävää?

Kaksi sanaa hakuilmoituksessa: PAK7 ja kehittäminen. Pidän kehittämisestä ja asioiden tutkimisesta, miten asiat toimivat ja miten niitä voisi parantaa. PAK7 on ollut koko Sansassa oloni ajan innostava kumppani. Heidän tapansa auttaa median kautta lapsia, nuoria ja naisia on innostavaa. He tekevät Pakistanissa erittäin tärkeää työtä. En voinut olla hakematta ja tutkimatta, mitä minulla voisi olla tarjottavana heille.

Millaisia odotuksia sinulla on uudesta työstäsi?

Toivon, että pääsen käyttämään kaikkia urallani oppimiani taitoja ja siirtämään osaamistani muille. Odotan myös uuden oppimista. Mikään digitaalisessa maailmassa ei mene aina samalla lailla, joten samat säännöt ja opit eivät ole aina suoraan siirrettävissä toiselle taholle. Varsinkaan, kun on kyse erilaisista kulttuureista.

Minkä verran työhön kuuluu matkustamista?

Aika vähän matkustamista, tälle vuodelle on suunnitelmissa yksi matka. Meillä on kansainvälinen tiimi, ja yhteydet toimivat joka suuntaan sujuvasti myös digitaalisesti. Juuri tämä mahdollisti sen, että ylipäätään pystyin hakemaan paikkaa. Minulle monta matkaa vuodessa ei olisi juuri nyt mahdollista.

Mitä ajattelet, mikä on kutsumuksesi?

En oikein osaa puhua kutsumuksesta. Olen aina vain mennyt sinne, mihin elämä vie ja tehnyt sitä, mitä parhaiten osaan. Välillä olen rukoillut asioita, jotka ovatkin tulleet vastaan ihan erilaisessa asussa kuin mitä olin omassa päässäni niille pukenut. Ehkä kutsumuksen onkin tarkoitus elää ja kasvaa ihmisen mukana?

Millä tavoin usko on vaikuttanut kutsumuksesi löytymisessä?

Jumalalla on hieno tapa personoida jokaiselle oma merkkinsä, minkä perusteella tietää olevansa oikeassa paikassa. Tähän merkkiin voi aina palata, kun alkaa epäilyttää tai tulee vastoinkäymisiä. Se tuo turvallisuuden tunnetta ja rohkaisee. Usko itsessään antaa vakaan pohjan, että ei vaivu heti epätoivoon vaan voi luottaa, että kaiken takana on isompi suunnitelma ja voin olla turvallisin mielin. Mutta koska Jumala tietää, että ihmisen usko on aina vajavaista, niin Hän onneksi armahtaa meitä välillä näillä merkeillä, jotta pääsemme eteen päin.

Miten näet, että elämänpolkusi on valmistanut sinua tähän työhön?

Elämäni varrella on ollut monta käännekohtaa, jossa olen saanut pysähtyä ja nähdä elämänkartan lintuperspektiivistä – “ai tuon takia jouduin käymään tämän läpi ja menemään tuonne ja tuonne, jotta päädyin tänne…” Joku turhalta tuntuva pieni hetki onkin ollut ratkaisevassa roolissa siinä kartan reitillä paljon myöhemmin. Eri tapahtumien merkityksen näkee aina vasta jälkeenpäin. 

Olen oppinut, että mennään eteenpäin ja katsotaan, mitä tulee. Kompastellaan, kaadutaan ja noustaan ylös.

Koetko, että olet joutunut luopumaan jostakin, jotta olet voinut seurata kutsumustasi?

Olen luopunut niin monesta asiasta. Oikeastaan koko elämäni on muuttunut ja näyttää täysin erilaiselta kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Mutta yhäkään en osaa puhua kutsumuksesta vaan ehkä enemmänkin johdatuksesta.

Onko mielessäsi jokin raamatunkohta, joka on rohkaissut sinua erityisesti viime aikoina?

Mielessäni on soinut monta päivää yksi Simojoen biisi Alusta asti. “Niin kuin alusta asti ollut on, loistaa kasvosi lailla auringon…” 

Ja tähän liittyen: “‘Minä olen A ja O, alku ja loppu’, sanoo Herra Jumala, hän, joka on, joka oli ja joka on tuleva, Kaikkivaltias.” (Ilm 1:8)

Missä näet itsesi kymmenen vuoden kuluttua?

En mieti elämää pitkälle. Haavekuvatkin muuttuvat melkein päivittäin, joten annan mieluummin ovien olla auki ja antaa elämän kulkea sieltä, mistä tahtoo. Se on jo nähty, että asiat voivat muuttua täysin vaikkapa huomenna.

Sari Savela & Laura Tulisalo

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 3/2026.