Parikkalan seurakunnalla on pitkä historia lähetystyössä
– Toivomme, että nuoret innostuisivat enemmän lähetystyöstä, kun toisessa päässä on lähempänä omaa ikää oleva lähetti, Heini Meuronen sanoo ja viittaa Miia da Silvaan, joka valittiin vuoden alussa Parikkalan seurakunnan nimikkolähetiksi. Kuva: Marja Soikkeli.
Sansan lähetystyöntekijä Miia da Silva valittiin vuoden alussa Parikkalan seurakunnan nimikkolähetiksi. Lähetyssihteeri Heini Meuronen toivoo, että nuoremmat lähetit innostaisivat myös nuoret mukaan seurakunnan lähetystyöhön.
Parikkalan seurakunnassa on otettu Sansan uusi lähetystyöntekijä Miia da Silva lämpimästi vastaan. Lähetyssihteeri Heini Meuronen kertoo, että Sansa oli ennestään tuttu seurakuntalaisille, sillä palvelujohtaja Marja Soikkeli ja seniorityöntekijä Seija Uimonen ovat vierailleet seurakunnassa useita kertoja.
– Ihmiset ovat tykänneet Sansasta. Kun yhden Lähetysseuran nimikkolähetin sopimus päättyi, niin päätimme ottaa yhden sijaan kaksi nimikkolähettiä, toisen Sansalta ja toisen Lähetysseurasta.
Lähetit tekivät itsestään nopeasti videoesittelyt. Ne löytyvät Parikkalan seurakunnan nettisivuilta.
Lähetyshenkinen seurakunta
Parikkalan seurakuntaan kuuluvat Parikkalan lisäksi Saaren ja Uukuniemen seurakunnat.
Uukuniemi tuli aikoinaan tunnetuksi horrossaarnaaja Helena Konttisesta. Heini Meuronen sanoo, että alueella vaikuttaa edelleen Konttisen perintö.
Lähetystyö on olennainen osa pienen maalaisseurakunnan identiteettiä, sillä sieltä on lähtenyt paljon lähettejä maailmalle. Seurakunnan alaisuudessa toimii 15 lähetyspiiriä, joista jokaisessa on 5–15 aktiivia. Vanhin toimiva lähetyspiiri on iältään yli satavuotias.
Koronarajoitusten vuoksi piirit eivät ole voineet kokoontua keväällä, mutta ikäihmisistä on pyritty huolehtimaan muuten.
– Olemme toisen diakoniatyöntekijän kanssa soittaneet paljon ihmisille ja hakeneet heitä ulkoilemaan yksittäin, Meuronen kertoo.
Korona-aika toi uudet työmuodot
Normaalioloissa lähetyssihteerin työhön kuuluvat vierailut seurakunnan lähetyspiireissä syksyisin ja keväisin, lähetysmyyjäisten ja kesätorien järjestäminen, yhteydenpito nimikkolähetteihin ja lähetystyöstä kertominen rippikoulussa ja perhekerhossa sekä joskus kouluissakin. Lähetyspiirit, käsityöpiiri, myyjäiset, kesätorit, joulupuoti sekä Lähetyssoppi ovat olleet Parikkalassa tärkeitä keinoja kerätä varoja lähetystyöhön.
Korona-aika on vaatinut luovuutta seurakunnan toimintoihin, mistä ovat hyvänä esimerkkinä lähettien videoesittelyt. Yhteydenpitoa heihin on hoidettu muun muassa Skypen välityksellä.
Keväällä seurakunta järjesti Facebookissa käsityökutsut lähetystyön hyväksi, ja suunnitelmissa on järjestää kutsut uudemmankin kerran.
– Kirkkoherra ja me diakonit esittelimme tuotteita, joita ihmiset saivat varata ja käydä ostamassa Lähetyssopesta, Heini Meuronen kertoo.
Seurakuntalaisille on annettu myös suora tilinumero, jonka kautta he voivat tukea lähetystyötä.
Lähetystyön tukijasta lähetyssihteeriksi
Heini Meuronen on toiminut Parikkalan seurakunnan diakonina ja lähetyssihteerinä reilut viisi vuotta. Hänellä ei ollut aiempaa kokemusta lähetyssihteerin työstä, mutta lähetystyö on tuttua jo lapsuudesta, jolloin kotona vieraili paljon lähettejä. Hän myös tuntee useita lähettejä henkilökohtaisesti.
– Lähetystyö on mielestäni hyvin tärkeää. Siksi tähän työhön oli helppoa lähteä.
Meurosella ei ole tiettyjä mantereita tai maita sydämellään. Yhdessä vaiheessa hän seurasi enemmän Tansaniassa tehtävää lähetystyötä, kun hänen ystävänsä oli siellä lähetystyössä ja kummilapsi oli hoitamassa lapsia vuoden ajan.
– Tällä hetkellä seuraan aktiivisesti kohteita, joissa on oman seurakunnan nimikkolähettejä.
Lähetystyö on muuttunut paljon vuosikymmenien aikana. Enää länsimaiset lähetystyöntekijät eivät matkusta Afrikkaan “saarnaamaan evankeliumia mustille”. Jeesuksesta voi kertoa nykyään monin eri tavoin, kuten median välityksellä, ja lähetystyöhön voi sisältyä myös konkreettista ihmisten auttamista.
Meuronen näkee, että lähetystyölle on tarvetta Suomessakin, sillä ihmiset ovat vieraantuneet kristinuskosta. Lähetyssihteerin havaintojen mukaan esimerkiksi suurin osa rippikoulun käyvistä nuorista ei tiedä, mitä lähetystyö on.
Nuorten mukaan saaminen tärkeää
Monet seurakunnat kamppailevat sen kanssa, miten saada nuoremmat sukupolvet mukaan seurakunnan lähetystyöhön, kun aktiivit ikääntyvät. Tämän haasteen kanssa painii myös Parikkalan seurakunta.
– Lähetyspiiriläiset ovat aktiivisia ja uskollisia, mutta monella alkaa ikä painaa, Heini Meuronen sanoo.
Parikkalassa visioidaan nuoren kirkkoherran johdolla, miten nuoria voisi saada mukaan toimintaan. Meuronen uskoo, että ainakin nuoret lähetystyöntekijät vetävät paremmin nuorempaa väkeä.
– Toivomme, että nuoret innostuisivat enemmän lähetystyöstä, kun toisessa päässä on lähempänä omaa ikää oleva lähetti.
Elina Uusikylä
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 1/21.