Media evankeliumin palveluksessa

Kirkon uusi lähetyksen peruslinjaus Yhteinen todistus sisältää kymmenen pääkohtaa. Niistä yksi on Media ja digitaalinen viestintä.

Peruslinjauksen mukaan tapa kertoa evankeliumista vaihtelee eri kulttuureissa ja yhteyksissä. Kirkon sanoma leviää omaehtoisesti, usein ilman järjestäytyneitä rakenteita. Kirkon missio etsii ja käyttää tehokkaasti ja ennakkoluulottomasti digitaalisen viestinnän nopeasti muuttuvia muotoja ja välineitä. Myös kehittyvissä maissa yleistynyt mobiilikäyttö on mahdollistanut nopean ja nykyaikaisen lähetystyön muodon.

Toimintaperiaatteena peruslinjaus toteaa: “Kirkko tavoittaa eri kulttuureissa elävät ja eri kieltä puhuvat kansanryhmät heidän omalla kielellään. Jumalan sana saavuttaa ihmiset eri muodoissa: painettuina raamatunkäännöksinä, äänitteinä, mobiilisovelluksina sekä radio- ja televisio-ohjelmien kautta. Digitaalinen toimintaympäristö, erityisesti sosiaalinen media tarjoaa uusia mahdollisuuksia vuorovaikutukseen. Työ tavoittaa satoja miljoonia ihmisiä sekä kotimaassa että ulkomailla.”

Digitaalinen media tarjoaa ainutlaatuisen ja kustannustehokkaan tavan tavoittaa eri kulttuureissa eläviä ihmisiä evankeliumilla. Tämä tapahtuu heidän omalla kielellään ja omassa ympäristössään välineillä, joita he muutenkin käyttävät. Yhä useammilla ihmisillä on mahdollisuus seurata eri viestimiä, lukea Jumalan sanaa ja olla vuorovaikutuksessa sosiaalisen median kautta. Kristillisiä ohjelmia seuraa noin 2,5 miljardia ihmistä kuukausittain.

Jumala puhuu Raamatussa

Raamattu on media. Siinä ja sen kirjoitetun sanan kautta Jumala viestii luomansa maailman ja ihmisten kanssa. Jeesuksessa Jumalan Sana tuli ihmiseksi (Joh. 1:1–5, 9–14).

Viestinnässä on kysymys kielestä. Tämä tulee esille esimerkiksi Vanhan testamentin kertomuksessa Babylonin tornista (1. Moos. 11:1,7) ja Uuden testamentin helluntaikertomuksessa. Jälkimmäisessä “jokainen kuuli puhuttavan omaa kieltään” (Ap. t. 2: 5–6, 11).

Nykyaikaisessa medialähetystyössä tapahtuu edelleenkin helluntain ihme, kun kansat kuulevat julistettavan Jumalan suuria tekoja omalla kielellään!

Jumala on luonut “korvat kuulemaan ja silmät näkemään” (Snl. 20:12). Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana (Room. 10:17).

Ilman Jumalan luomaa ilmakehää ei olisi radioaaltoja, eivätkä taivaat julistaisi Jumalan kunniaa, taivaankansi kertoisi hänen teoistaan (Ps. 19: 2). Ilmestyskirjan (14:6) korkealla taivaan laella lentävä enkeli on tulkittu satelliitiksi, jonka tehtävänä on julistaa ikuinen evankeliumi maan asukkaille, kaikille kansoille, heimoille, kielille ja maille.

Jokaiselle kansalle sille sopivalla tavalla

Jumala on luonut maan, kansat, kielet ja kulttuurit. Lähetyskäsky kehottaa kastamaan ja opettamaan kaikki kansat (Matt. 28:19–) ja saarnaamaan evankeliumin kaikille luoduille (Mark. 16:15).

Kirkko ja kristillinen media eivät voi viestittää evankeliumia olematta kiinnostuneita kulttuurista, koska viestintää ja kulttuuria ei voi erottaa toisistaan. Niin kuin Jeesus tuli ihmiseksi ja asui ihmisten keskellä, niin kristillisen sanoman täytyy tulla osaksi kulttuuria ollakseen merkityksellinen. Toiseksi, vaikka kristinusko onkin kulttuurien yläpuolella alkuperänsä ja totuutensa puolesta, kirkko ei voi kertoa tästä tiedostamatta miten sovittaa sanomansa ympäröivään kulttuuriin.

Apostolien teoissa korostuu Luukkaan muista evankeliuminkirjoittajista poikkeava kulttuurisesti herkkä ja kielellisesti rikas, tasapuolinen, raportoiva ja yksityiskohtia kuvaileva tyyli. Luukkaan sanotaankin olleen ensimmäinen kristitty journalisti.

Myös Paavali kohtasi eri kulttuurit eri tavoin. Hänen kreikkalaisille osoittamansa puhe Areiopagilla (Ap. t. 17:22–31) on erilainen kuin hänen puheensa juutalaisseurakunnille, joilla jo oli ymmärrystä Raamatun Jumalasta ja jotka tunsivat Vanhan testamentin profetiat ja Messias-ennustukset (esimerkiksi Ap. t. 13:16–41; 14:16–17).

Vaikka Pietari julisti pääasiassa juutalaisille ja Paavali muille kansoille, he kumpikin julistivat samaa evankeliumia (Gal. 1:11–12; 2:7–10).

Sanoma on keskiössä

Väline, ohjelman tekijä tai puhuja ei saa viedä katsojan tai kuuntelijan huomiota sanomalta, jonka kohtaamisen seurauksena tästä tulee Jeesuksen seuraaja. Kun esimerkiksi samarialainen nainen kertoi toisille, mitä Jeesus oli sanonut ja tehnyt, ihmiset tulivat sankoin joukoin Jeesuksen luo ja kuultuaan tätä sanoivat, että “hän todella on maailman pelastaja”. (Joh. 4:5–29, 39–42)

Onnistuneen viestinnän tulos on yhteisö. Erilliset yksilöt liittyvät yhteisöksi kristillisen median avulla. Parhaimmillaan se toteutuu Ilmestyskirjan 7. luvun näyn suuren kansanjoukon muodossa: Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. He seisoivat valtaistuimen ja Karitsan edessä yllään valkeat vaatteet ja kädessään palmunoksa ja huusivat kovalla äänellä: “Pelastuksen tuo meidän Jumalamme, hän joka istuu valtaistuimella, hän ja Karitsa!”

Juha Auvinen

Sansan toiminnanjohtaja Juha Auvisen kirjoitus on julkaistu myös Lähde-lehdessä 1/2016.