Valoksi kansoille

Jumalan suuret lupaukset kantavat valon viestiä ajasta aikaan. Vanhan testamentin sanomassa lähetys nousee uskon kuulumisesta koko ihmiskunnalle sekä sanansaattajien kutsumisesta, valitsemisesta ja lähettämisestä. Pelastussuunnitelmansa mukaisesti kolmiyhteinen Jumala rakkaudessaan valitsi Abrahamin, Mooseksen, Israelin ja profeetat olemaan valona kansoille ja valmistamaan tietä Kristukselle.

Herra kutsui kansansa toteuttamaan sen liiton, jonka oli tehnyt tämän kanssa kaikkien kansojen valoksi, avaamaan sokeat silmät, päästämään kahlitut vankeudesta, tyrmästä ne, jotka sen pimennossa istuvat. Näin kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon.

Vanhan testamentin ennustukset viittasivat maailmaan tulossa olevaan todelliseen valoon, joka valaisee jokaisen ihmisen. Uusi testamentti kertoo ennustusten käyneen toteen: Jeesuksessa Kristuksessa valo tuli maailmaan, ettei yksikään, joka häneen uskoo, jäisi pimeyteen. Valo loistaa pimeydessä ja kuoleman varjossa eläville, se ohjaa rauhan tielle. Valo vie aina voiton pimeydestä.

Jeesus vakuutti, että se, joka seuraa häntä, ei kulje pimeässä, vaan hänellä on elämän valo. Isältä Jumalalta saamansa kirkkauden Jeesus antoi opetuslapsilleen, jotta he olisivat yhtä. Hän kutsui apostolit ja lahjoitti Pyhän Hengen voimaksi ja oppaaksi. Paavalin hän lähetti avaamaan pakanoiden silmät ja saattamaan heidät pimeydestä valoon ja Saatanan vallasta Jumalan luo. He saavat syntinsä anteeksi, kun uskovat Kristukseen.

Tätä samaa valoa jokainen kristitty tänään on kutsuttu heijastamaan. Vaikka Kristuksen seuraajien todistusta ei voidakaan verrata Kristuksen pelastustyöhön, kristittyjen tehtävä on osallisuutta Jumalan olemukseen ja rakkauteen perustuvaan lähetykseen: “Te olette maailman valo… Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Juha Auvinen

Pääkirjoitus on julkaistu joulukuun Lähde-lehdessä 4/2019.