Radion kuuntelu auttaa

Sairastuin 70-vuotiaana luusyöpään ja jalkani muuttui mustaksi. Lääkärit sanoivat, että jalka täytyy amputoida. Aloin juoda. Miniäni käski minua menemään ihmisten luokse, jotka rukoilevat Jeesusta puolestani. Menin rukoiltavaksi, käännyin väärältä tieltä ja hyväksyin Jeesuksen Herrakseni ja Jumalakseni. Luin Raamattua sairaalassa ollessani. Luojan kiitos, luuni alkoi muuttua normaalin väriseksi ja lääkäri päätti, ettei jalkaani tarvitsekaan amputoida. Siitä lähtien olen kuulunut seurakuntaan. Olen nyt 86-vuotias. Lapseni muuttivat pois enkä ole päässyt seurakuntaan, joten uskovat toivat minulle radion. Jumalan Sanan kuunteleminen kohottaa henkeäni.

Toisten naisten kertomukset auttoivat

Äskettäin liikenneonnettomuudessa kuoli yksi veljistämme, joka oli kirkon pastori. Tilanne oli täysin odottamaton. Veli oli nuori, terve, elämänsä kunnossa ja rakasti Jumalaa. Hänellä oli vaimo ja kolme lasta. Nyt vaimosta ​​tuli leski. Kuultuaan miehensä äkillisestä kuolemasta tämä sisar pyörtyi. Mutta koska hän on uskovainen, hänellä on toivo ja usko siihen, että hänen miehensä on nyt Herramme kanssa. Itse hän menetti miehensä, ja se oli shokki. Viikkoa myöhemmin, kun hän oli hiukan toipunut, kävimme hänen luonaan. Puhuimme ja itkimme yhdessä. Kerroin hänelle tarinoita naisista, jotka olivat menettäneet aviomiehensä ja kuinka he olivat selviytyneet eteenpäin. Hän kuunteli tarkkaan, ja tarinat rohkaisivat häntä. Hän pyysi saada kuunnella ohjelmiamme. Koska meillä on ohjelmat kazakin kielellä ja hän on venäläinen, lähetin hänelle ohjelman käsikirjoituksia venäjäksi käännettyinä. Hän luki niitä mielellään ja kiitti meitä seuraavasti:

"Kiitos sisar, Jumala siunatkoon sinua ja palvelustasi. Näiden naisten todistukset auttoivat minua suuresti. Ajattelin ensin, miksi Herramme antoi kaiken tapahtua, mutta nyt haluan vain olla Hänelle kiitollinen kaikesta. Vaikka en voi tehdä sitä vielä, myöhemmin tulee aika palata palvelustyöhön ja auttaa muitakin ​​naisia ​​löytämään rauha sielulleen."

Ylistysmusiikki kiinnostaa

Kuukausi sitten tapasin erään naisen, joka on yksinäinen ja henkisesti sairas. Hän puhuu paljon ja luottaa valheisiin. Yritin puhua hänelle, mutta hän ei pysty kuuntelemaan. Hän syyttää toisia epäonnistumisistaan. Lähetin hänelle ohjelmia kuunneltavaksi ja kirjoitin, että hänen pitäisi kuunnella niitä. Alussa hän ei myöntänyt luottavansa valheeseen. Eräs lähettämäni ohjelma koski juuri valheita, joihin ihmiset luottavat. Pyysin häntä kuuntelemaan sen loppuun asti. Hän tykkää kyllä kuunnella ihmisten todistuksia. Hän oli myös fyysisesti sairas ja halusi parantua, mutta varsinainen ongelma oli hänen sielussaan.

Kuunneltuaan ohjelmat hän kirjoitti ymmärtävänsä ja pyysi anteeksiantoa. Lähetän hänelle säännöllisesti ohjelmia Telegram-viestimen kautta. Valitsen ja lähetän hänelle sopivia ohjelmia. Nämä lyhyet, kymmenen minuutin ohjelmat auttoivat häntä. Hän kuunteli kokonaisen sarjan loppuun asti. Sen jälkeen aloin lähettää hänelle ohjelmia, joissa oli myös ylistysmusiikkia. Sitten hän kirjoitti minulle: "Kiitos. Olen pahoillani. Voisitko lähettää minulle täyspitkiä ylistyslauluja, koska nyt olen saanut vain puolikkaita kuullakseni." Sitten aloin tehdä uusia 20 minuutin ohjelmia, joiden lopussa oli kokonaisia ylistyslauluja.

Ohjelmat koskettavat syvältä

Kazakinkieliset Toivoa naisille -ohjelmat koskettavat minua syvältä sydämestä. Olen kertonut niistä kotiryhmässämme. Olemme yhdessä tehneet parannusta Jumalan edessä ja kiittäneet häntä hänen armostaan. Ohjelmat koskettavat myös ryhmässä käyviä sisaria, ja näen sen heidän elämästään. Vaikka osaamme monet raamatunkohdat ulkoa, ohjelmien kautta niihin tulee lisää selvyyttä.