Sairastuin 70-vuotiaana luusyöpään ja jalkani muuttui mustaksi. Lääkärit sanoivat, että jalka täytyy amputoida. Aloin juoda. Miniäni käski minua menemään ihmisten luokse, jotka rukoilevat Jeesusta puolestani. Menin rukoiltavaksi, käännyin väärältä tieltä ja hyväksyin Jeesuksen Herrakseni ja Jumalakseni. Luin Raamattua sairaalassa ollessani. Luojan kiitos, luuni alkoi muuttua normaalin väriseksi ja lääkäri päätti, ettei jalkaani tarvitsekaan amputoida. Siitä lähtien olen kuulunut seurakuntaan. Olen nyt 86-vuotias. Lapseni muuttivat pois enkä ole päässyt seurakuntaan, joten uskovat toivat minulle radion. Jumalan Sanan kuunteleminen kohottaa henkeäni.

Terveisiä siellä SAT-7 Pars -kanavalla teille kaikille, jotka ylistätte Jumalaa ohjelmienne välityksellä. Seuraamme aina ohjelmianne, ja ne siunaavat meitä. Olen vaihtanut WhatsApp-numeroni, jotta olisin turvassa Talibanilta. Kiitos kaikesta sisällöstä, mitä olette lähettäneet minulle. Ylistyslaulut ja opetusvideot ovat erinomaisia. Uskovien tilanne täällä Afganistanissa on todella vaikea, ja jos Taliban saa tietää meistä, he varmasti tappavat meidät. Emme kuljeta kännyköitä mukanamme, koska he tarkistavat puhelimia. Rakkaat ystävät, pitäkää meidät rukouksissanne – olemme teille todella kiitollisia. Antakoon Herra teille rauhan ja hyvää terveyttä.

Muutama viikko sitten pyysin teitä rukoilemaan, että Herra tuo meidät pois Afganistanista ja valmistaa meille turvallisen paikan, jonne mennä. Kiitos Jumalalle, että Hän kuuli rukouksemme, ja kiitos, että rukoilit puolestamme. Toistaiseksi olemme poissa Afganistanista turvallisessa paikassa.

Haluaisin kysyä teiltä neuvoa meille, jotka olemme tulleet tai jotka haluamme tulla uskoon tv-kanavanne välityksellä. Afganistan ei ole turvallinen maa, ja kätemme ovat sidotut. Olen katsonut ohjelmianne kaksi vuotta ja haluan katsoa edelleen. Mutta enää emme pysty keskustelemaan kanssanne. Talibanit ovat kaapanneet vallan, ja toivomme on pirstaleina. Olen työteliäs ihminen. Haluan itse valita, mitä Jumalaa palvon, enkä vain seurata vanhempiemme jumalaa. Halusin etsiä ja löytää oikean, paremman tien, mutta nyt en voi tehdä mitään. Tapahtukoon Herran tahto, mikä ikinä se onkaan.

Äskettäin liikenneonnettomuudessa kuoli yksi veljistämme, joka oli kirkon pastori. Tilanne oli täysin odottamaton. Veli oli nuori, terve, elämänsä kunnossa ja rakasti Jumalaa. Hänellä oli vaimo ja kolme lasta. Nyt vaimosta ​​tuli leski. Kuultuaan miehensä äkillisestä kuolemasta tämä sisar pyörtyi. Mutta koska hän on uskovainen, hänellä on toivo ja usko siihen, että hänen miehensä on nyt Herramme kanssa. Itse hän menetti miehensä, ja se oli shokki. Viikkoa myöhemmin, kun hän oli hiukan toipunut, kävimme hänen luonaan. Puhuimme ja itkimme yhdessä. Kerroin hänelle tarinoita naisista, jotka olivat menettäneet aviomiehensä ja kuinka he olivat selviytyneet eteenpäin. Hän kuunteli tarkkaan, ja tarinat rohkaisivat häntä. Hän pyysi saada kuunnella ohjelmiamme. Koska meillä on ohjelmat kazakin kielellä ja hän on venäläinen, lähetin hänelle ohjelman käsikirjoituksia venäjäksi käännettyinä. Hän luki niitä mielellään ja kiitti meitä seuraavasti: "Kiitos sisar, Jumala siunatkoon sinua ja palvelustasi. Näiden naisten todistukset auttoivat minua suuresti. Ajattelin ensin, miksi Herramme antoi kaiken tapahtua, mutta nyt haluan vain olla Hänelle kiitollinen kaikesta. Vaikka en voi tehdä sitä vielä, myöhemmin tulee aika palata palvelustyöhön ja auttaa muitakin ​​naisia ​​löytämään rauha sielulleen."

Kuukausi sitten tapasin erään naisen, joka on yksinäinen ja henkisesti sairas. Hän puhuu paljon ja luottaa valheisiin. Yritin puhua hänelle, mutta hän ei pysty kuuntelemaan. Hän syyttää toisia epäonnistumisistaan. Lähetin hänelle ohjelmia kuunneltavaksi ja kirjoitin, että hänen pitäisi kuunnella niitä. Alussa hän ei myöntänyt luottavansa valheeseen. Eräs lähettämäni ohjelma koski juuri valheita, joihin ihmiset luottavat. Pyysin häntä kuuntelemaan sen loppuun asti. Hän tykkää kyllä kuunnella ihmisten todistuksia. Hän oli myös fyysisesti sairas ja halusi parantua, mutta varsinainen ongelma oli hänen sielussaan. Kuunneltuaan ohjelmat hän kirjoitti ymmärtävänsä ja pyysi anteeksiantoa. Lähetän hänelle säännöllisesti ohjelmia Telegram-viestimen kautta. Valitsen ja lähetän hänelle sopivia ohjelmia. Nämä lyhyet, kymmenen minuutin ohjelmat auttoivat häntä. Hän kuunteli kokonaisen sarjan loppuun asti. Sen jälkeen aloin lähettää hänelle ohjelmia, joissa oli myös ylistysmusiikkia. Sitten hän kirjoitti minulle: "Kiitos. Olen pahoillani. Voisitko lähettää minulle täyspitkiä ylistyslauluja, koska nyt olen saanut vain puolikkaita kuullakseni." Sitten aloin tehdä uusia 20 minuutin ohjelmia, joiden lopussa oli kokonaisia ylistyslauluja.

Annoin elämäni Jeesukselle ja mieheni uhkasi, että hän ilmiantaa minut ja joudun pidätetyksi. Kohtelin häntä kuitenkin rakkaudella. Nyt hän on hyväksynyt sen, että olen kristitty, ja hän on lopettanut uhkailemiseni. Olen kiitollinen tästä muutoksesta. Rukoilen, että hänen muutosprosessinsa voisi jatkua.

Mieheni puhui minulle Jeesuksesta. Se aiheutti minulle stressiä ja pelkoa. Mutta kun katson hänen elämäänsä, huomaan, että Jeesuksen opetukset ovat muuttaneet häntä.

Afganistanilainen rakennusinsinööri kertoi Viberin kautta: “Opiskelin insinööriksi Iranissa, ja nyt minulla on työpaikka valtiolla Afganistanissa. Jokin jihadistiryhmä tappoi vanhempani neljä vuotta sitten. Silloin aloin kyseenalaistaa islamia. Yritin saada Raamatun täällä olevilta amerikkalaisilta, mutta en saanut. Kerran tv:tä katsoessani osuin SAT-7 Pars -kanavalle. Pidän kanavalla kuultavista lauluista. Iltaisin katson siltä kristillisiä elokuvia. Joskus appeni katsoo kanssani ja pitää näkemästään. Minusta on tullut kristitty kanavanne kautta.”

Kazakinkieliset Toivoa naisille -ohjelmat koskettavat minua syvältä sydämestä. Olen kertonut niistä kotiryhmässämme. Olemme yhdessä tehneet parannusta Jumalan edessä ja kiittäneet häntä hänen armostaan. Ohjelmat koskettavat myös ryhmässä käyviä sisaria, ja näen sen heidän elämästään. Vaikka osaamme monet raamatunkohdat ulkoa, ohjelmien kautta niihin tulee lisää selvyyttä.