”Koska asumme hyvin syrjäisessä kylässä, on radio ollut ainoa ilomme ja virkistyksemme arjen työn keskellä. Juuri radion ja teidän ohjelmanne kautta ymmärsin ensimmäisen kerran rukouksen merkityksen. Perheenä tajusimme, että rukous on todella tärkeää. Päätimme alkaa perherukoukset, jolloin vietämme yhdessä aikaa Jumalan edessä. Jumalan sanalla on voima muuttaa ihmisluontoa ja se rohkaisee meitä.”

”Joka kerta, kun avaan oman maani tv-kanavan, näen uutisia katastrofeista ja ISISin terroristien aiheuttamasta tuhosta, ja ajattelen, ettei tämä ole islamia. Mutta kun aloin oikein lukea koraania, kauhistuin sitä, miten usein siinä käsketään tappaa ja tuhota. Sitten muistin, että olin katsonut SAT-7 -kanavaa jokin aika sitten. Ei kestänyt kauaa, kun palasin teidän hienolle kanavallenne kuulemaan Raamatun lohduttavia sanoja. Se on ainoan tosi Jumalan Sanaa. Nyt olen onnellinen, että löysin Jeesuksen, tai oikeammin, että hän löysi minut.”

Mieheni juominen aiheutti kaikkea ikävää meillä kotona ja olin itse todella turhautunut. Emme olleet kristitty perhe, joten en tiennyt, mistä hakea apua. Sitten ystävä kertoi ohjelmastanne, ja sen kuuntelemisesta sain lohtua. Ohjelman lopussa oli rukous, ja silloin opin ensimmäisen kerran, että kuka tahansa voi rukoilla Jumalaa. Soitin kuuntelijapalveluunne ja pyysin esirukousta mieheni puolesta ja että itse löytäisin työpaikan. Nyt on ilo kertoa, että sain työpaikan pian sen jälkeen, ja uskon, että miehenikin tulee muuttumaan. Rukoilettehan, että minusta ja perheestäni tulisi kristittyjä. En ole kristitty vielä, mutta pidän Raamattua mukanani ja luen sitä usein.

Olen Amarjargal ja asun äitini ja poikani kanssa. Kuva on työpaikaltani Bulganin kauppahallista pohjois-Mongoliasta. Kuuntelen perhevalistusohjelmia Wind-FM -kanavalta. Opin niistä paljon ja yritän soveltaa asioita elämääni ja siihen, miten toimin äitini ja teini-ikäisen poikani kanssa. En ole vielä kristitty, mutta kuuntelen myös raamatunopetusohjelmaa. Aiemmin vaihdoin aina kanavaa, kun alettiin puhua Jeesuksesta. Sittemmin olen oppinut, että ihmiset tekevät syntiä eri tavoin. Olen alkanut kuunnella myös raamattuohjelman rukousosiota.

Kuuntelen aina afarinkieliset ohjelmanne. Minulla on silti kysymys: kuka Jeesus on? Onko hän todella Jumalan Poika? Haluaisin puhua jonkun ihmisen kanssa, jolla on rohkeutta kertoa minulle, kuka Jeesus on.

Nuorin siskoni joutui petoksen uhriksi. Joku mies Facebookissa halusi muka kambodžalaisen vaimon. Hän kirjoitteli siskon kanssa kuukauden ja sitten sanoi lähettäneensä tälle lahjaksi tietokoneen ja puhelimen. Parin päivän päästä tuntematon mies soitti siskolleni, että saadakseen tavarat lentokentältä, hänen piti lähettää rahaa. Tämä tapahtui monta kertaa. Lopulta sisko oli lähettänyt noin 1000 dollaria, kunnes käsitimme, että tämä oli petos. Surullista oli, että äiti lainasi ne rahat pankista. Nyt äidin ja minun pitää raataa kovasti maksaaksemme pankille. Herään aamuisin aikaisin ja menen riisipellolle pyydystämään sammakoita. Ansaitsen sillä n. 1,25 dollaria päivässä. Elämä on raskasta, mutta uskon, että Jumala pitää meistä huolen. Uskon rukoukseen, koska Jumala sen kautta paransi sekä äidin että poikani. Kiitos Toivoa naisille -ohjelmista, ne tuottavat suurta iloa minulle.

Ostin vihdoin älypuhelimen ja ensi töikseni kuuntelin sillä FEBC:tä, jota kuuntelin aiemmin keskiaalloilla. Kun kuuntelen sinua, Keiko, joudun kysymään itseltäni: ”Miksi minulla ei ole uskoa Jumalaan, vaikka olen etsinyt häntä vilpittömästi?” Nyt olen ymmärtänyt, että juuri se, että suren uskon puutetta tarkoittaa, että minulla on uskoa. Eiväthän sitä sure muut. Sain Keikon kirjelaatikko -ohjelmasta rohkaisua kirjoittaa tämän kirjeen. Kun vastaat, käytäthän valkoista kirjekuorta ilman FEBC:n nimeä ja lähettäjänä vain omaa nimeäsi. Olen vanhojen appivanhempieni omaishoitaja, ja he vastustavat kristinuskoa.

Olen kuunnellut khariankielisiä ohjelmia niiden alusta saakka. Aiemmin en osannut kuvitellakaan, että meidän kielellämme olisi jotain radiossa. Oman kielensä kuuleminen antaa tunteen kuuntelijalle hyväksymisestä. Kiitos siitä, että huomasitte meidänkin kielemme. Kävin kyllä seurakunnassa aiemminkin, mutta vasta ohjelmanne kautta pääsin lähemmäs Raamattua.

Lapsuudestani asti noudatin kaikkia islamin vaatimuksia. Jokin aika sitten alkoi tuntua, että säännöissä ja rukouksissa ei ollut mitään mieltä, joten hylkäsin ne. Aivan sattumalta löysin SAT-7 Pars -tv-kanavanne. Ystävien kautta sain käsiini Raamatun. Kun kristitty ystävä rukoili puolestani, minut täytti uskomaton voima, ja aloin itkeä. Uskon nyt, että tämä on ainoa tie ja totuus. Haluaisin jättää elämäni Jeesukselle. Auttaisitteko minua, koska en tiedä, miten se tehdään.

Meillä oli aiemmin vaikeaa kotona, koska käytin paljon alkoholia enkä käynyt työssä. Rahatilanne oli huono eikä kellään perheessä ollut rauhaa. Kun menin kerran huoltoasemalle kysymään töitä, kuulin siellä omalla vasavin kielelläni radiosta sanat ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” En saanut noita Raamatun sanoja mielestäni. Aamusta iltaan mietin myös elämäni tarkoitus: oliko elämäni jonkin arvoinen vai tuhlasinko vain aikaa. Päätin ottaa selvää Jeesuksesta, jonka sanat olivat koskettaneet minua teidän radio-ohjelmanne kautta. Aloin seurata Jeesusta ja nyt koko perhe on uskossa ja olemme seurakunnan aktiivijäseniä.”

Olen kiitollinen siitä, että voin kuunnella paikallisradiosta Toivoa naisille -ohjelmaa. Ilahduin, kun kuulin siitä, miten apostoli Paavali toimi levittäessään evankeliumia. Sain siitä intoa julistaa evankeliumia toisille. Tilanne täällä on nykyään turvallisempi, mutta ihmisten moraalinen tila on särkynyt. Siksi evankeliumia pitää julistaa.

Minulla oli isäpuoli, joka käytti minua hyväkseen. Kun kasvoin vähän vanhemmaksi minut pakotettiin vaimoksi paljon vanhemmalle miehelle, joka on alkoholisti. Hän ei ollut työssä, joten minun piti ansaita jotain. Koska en ollut saanut käydä koulua, oli vaikeaa löytää töitä, ja siksi aloin siivota koteja. Kerran mieheni raiskasi minut ja tulin raskaaksi. Hän pahoinpiteli minua raskauden viimeisen kuukauden alkuun, ja silloin niin pahasti, että jouduin sairaalaan pariksi päiväksi. Vauva syntyi kuukauden liian aikaisin. En uskaltanut kertoa sairaalan poliisille, mitä oli tapahtunut, vaan valehtelin. Samassa sairaalahuoneessa kanssani oli ystävällinen nainen, joka kuunteli ohjelmianne. Kysyin, oliko hän kristitty, ja hän sanoi, että on. Sitten pääsin kotiin. Jonkin ajan päästä muistin Toivoa naisille -ohjelmanne ja aloin kuunnella sitä. Tyttäreni on nyt 2-vuotias. Olen päättänyt antaa sydämeni Jeesukselle.