Uutinen ja Hyvä Uutinen
Seuraan uutisia, joissa näkyy savuavia rauniokasoja, palavia autoja ja huutavia ihmisiä. Veristä ruumista kannetaan ambulanssiin. Syyria. “Ja sitten kotimaan uutisiin, Terrafamen uusi toimitusjohtaja…” Ruudulla näkyy harmaa ja luminen kainuulainen kaivosmaisema. Hetkessä siirryn äärimmäisen inhimillisen kärsimyksen seuraamisesta Suomen sisäpoliittisiin ja taloudellisiin haasteisiin kainuulaisessa harmaassa kaivosmaisemassa. En jaksa oikein välittää kummastakaan uutisesta. Olen turtunut. Kunhan vaan seuraan, mitä maailmassa tapahtuu. Ja loppujen lopuksi en ehkä haluaisi edes tietää, koska kumpikaan uutinen ei varsinaisesti kohenna mielialaa.
Riippumaton ja faktoihin perustuva tiedonvälitys, kuten televisiouutiset, sanomalehdet ja tänä päivänä internetsivustot, on yksi vapaiden parlamentaaristen demokratioiden kivijaloista. Ilman kriittistä journalismia ja uutisia moni maailman epäkohdista jäisi tuntematta ja korjaamatta, niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Mutta kuka tai mikä määrittää sen, millaisen tiedon välitys on tarpeellista? Missä menee raja sille, milloin tietoa on saatu tarpeeksi? Tai miten ja mihin käytän sitä tietoa, kun Syyrian sisällissodan kauheudet vyöryvät silmille useita kertoja päivässä tai kun hallituksella on vaikeuksia yhden valtionyhtiön kanssa. Onko uutinen tehnyt tehtävänsä, kun tiedän mitä maailmassa tapahtuu? Niin paljon kuin arvostankin tietoa, sananvapautta ja riippumatonta tiedonvälitystä, olen välillä aika turtunut jatkuvaan uutisvirtaan ja kaikkeen siihen tietoon, joka tulvii tietoisuuteni eri välineistä. Missä siis vika? Minussa, uutisissa vai tiedonvälittäjässä?
Viralliset tai laajan yleisön uutiset ovat usein (tai jopa useimmiten) negatiivisesti värittyneitä. Kerrotaan kaikesta siitä, mikä on vialla, huonoa tai väärin, ikävistä ja kauheista tapahtumista jne. Kun tällaisia uutisia välittyy tajuntaan jatkuvalla syötöllä, voi kuva maailmasta myös alkaa värittyä ikäväksi ja masentavaksi. Uutismaailmassa hyvä uutinen kun on harvoin mikään uutinen. Siitä päästäänkin tiedon välittäjään eli niihin tahoihin, jotka meille kertovat uutisia, kuten Yle, MTV3 ja Sanoma Media. Niissä päätetään, mikä uutinen on kertomisen arvoinen ja mikä ylittää uutiskynnyksen. Toki nykyisenä internet- ja mobiiliaikana lähes kaikilla on mahdollisuus tuottaa ja välittää uutisia erilaisia kanavia pitkin, mutta niiden vaikuttavuus harvoin kilpailee suurien tiedonvälittäjien kanssa.
Laajan yleisön tiedonvälittäjät toimivat markkinataloudessa ja sen ehdoilla. Kilpaillaan katsojista, lukijoista, lähetysajoista ja palstatilasta. Uutisen pitää tuottaa. Ja se taitaa määrittää eniten sitä, millaisia uutisia kerrotaan. Hyvä uutinen ei myy. Traaginen, dramaattinen, jopa kauhea sitä vastoin kyllä.
Entä sitten minä? Minulle on annettu vapaa tahto, vapaus tehdä valintoja. Voin siis valita, millaisia uutisia seuraan ja miten käytän aikaani eri tiedonvälittäjätahojen parissa. Voin myös valita, mitä teen kuulemieni uutisten suhteen. Kristittynä voin rukoilla Syyrian ja sen rauhan puolesta yhtä lailla kuin Suomen hallitukselle viisautta hoitaa tehtäväänsä. Ehkä tärkeintä on kuitenkin valita viettää aikaa Hyvän Uutisen, Jumalan Sanan parissa. Ja antaa Hyvän Uutisen vaikuttaa siihen, miten suhtaudun muihin uutisiin ja millaisia valintoja teen niiden suhteen.
