Inga-Lill Rajalan kolumni: Intian työ on murroksessa
”Media seuraa aikaansa, sanoma on ikuinen”, kirjoittaa Sansan seniorityöntekijä Inga-Lill Rajala Intian-työn muutoksista. Kuva Delhistä: Marjut Chugh.
Jokin aika sitten vierailin helsinkiläisessä lähetyspiirissä, jossa haluttiin kuulla Intiasta ja Sansan tekemästä työstä. Tehtävä oli mieluinen, ja ajattelin selviäväni kohtalaisen pienillä valmisteluilla. Olihan työ tullut tutuksi yli 30 vuoden aikana Sansassa.
Intiaan olin tutustunut jo 1970-luvun lopussa, kun matkustimme ystäväni kanssa rinkkoinemme Aasiassa. Liikuimme junilla, yövyimme halvoissa majapaikoissa, joissa patjojen pehmusteina oli olkia. Pihan perällä pääsi nauttimaan kylmästä suihkusta. Hindulaisuuden pimeän puolen näin omin silmin Gangesin rannalla. Näin, miten intialaiset uskoivat saastuneen joen pesevän heidän sisimpänsä.
Sansassa tutustuin Trans World Radion (TWR) työhön ja moniin työntekijöihin. Erään turistimatkan yhteydessä kävin TWR:n studiossa New Delhissä, jossa 2000-luvun alkupuolella alettiin tehdä Naiset toivon lähteellä -ohjelmia (nykyiseltä nimeltään Toivoa naisille). Koin yhteenkuuluvuutta työntekijöiden kanssa, kun huomasin toimittajan käyttävän tietokoneellaan samaa editointiohjelmaa kuin minä raamattuohjelmia kootessani.
Vanhat kokemukset eivät auttaneet, kun valmistauduin seurakuntavierailulle. Mitä enemmän luin Intian-työstä, sitä selkeämmin huomasin pudonneeni kärryiltä. Ihmettelin, miksi Sansa ei tue radio-ohjelmien lähettämistä ja mihin vanha, tuttu TWR oli hävinnyt.
Radiosta televisioon ja mediasoittimiin
Entinen työtoverini Ilkka Kastepohja osasi vastata kysymyksiini. Hän kertoi Intian TWR:n todenneen kolmisen vuotta sitten, että järjestöllä tulisi olla vahva intialainen identiteetti. Myös poliittinen ilmapiiri oli muuttunut. Tällä vuosikymmenellä ainakin kahdeksan osavaltiota on säätänyt paikallisia lakeja, jotka vaikeuttavat tai kieltävät uskonnon vaihtamisen.
TWR:stä tuli Word Resounds Today eli WRT. Sanan ”radio” poisjääminen kertoo paljon. Radiokuuntelu alkoi vähetä kymmenisen vuotta sitten, kun Intian suurin mobiilioperaattori Reliance Jio sai aikaan mediamurroksen. Se myi niin edullisia puhelinliittymiä, että riksakuskikin pystyi hankkimaan sellaisen. Televisio-ohjelmien suosio kasvoi nopeasti.
Radiokuuntelun vähentyessä alettiin ohjelmia tallentaa MP3-mediasoittimiin. Sansa tukee nyt kymmenellä kielellä tehtyjä MP3-ohjelmia. Kuuntelijoista syntyneiden kotiryhmien määrä kasvaa jatkuvasti.
Vähemmistökielet eivät ole uusi asia Sansassa. Seurasin innostuneena työn kasvua, kun radioaallot veivät sanoman eristyksissä asuville heimoille. Jotkut jättivät noituuden kuultuaan Jeesuksesta. Syntyi kuuntelijaryhmiä ja kirkkoja.
Intialaiset rakastavat elokuvia. Älypuhelimille tehdyt televisio-ohjelmat ovat suosittuja. Onkin hienoa, että Toivoa naisille -ohjelmien radioinnista on luovuttu ja siirrytty televisioon. Sansan kautta tuetaan kuudella kielellä valmistettuja ohjelmia.
Media seuraa aikaansa, sanoma on ikuinen.
Inga-Lill Rajala
Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 3/2026. Kirjoittaja toimi Sansassa Menkää siis -lehden toimitussihteerinä ja Raamattu kannesta kanteen -radio-ohjelmien toimittajana 1982–2013.