Herra Perunapää ja seurakunta

Yksi tämän hetken suosikkileluista meidän perheessämme on Toy Story – leluelämää -elokuvan hahmo Herra Perunapää. Tällä hauskalla hahmolla on yksi ongelma: hänen ruumiinosansa putoilevat jatkuvasti ja saattavat vaihtaa myös paikkaa. Kotonamme saattaa illan tullen löytyä yksi Herra Perunapään käsistä sohvan alta, korva keittiön pöydältä, silmät patterin välistä… Kroatian evankelisen kirkon nuorisopäivien jälkeen itse peruna (Herra Perunapään vartalo) löytyi kirkkomme kukkapenkistä… Joku oli kai ajatellut istuttaa sen sinne.

Yritän pitää huolta, että kaikki jäsenet pysyvät tallessa, koska muuten lelun idea häviää. Jos yksi jalka tai suu puuttuu, Herra Perunapää ei enää toimi. Jalan paikalle ei voi laittaa kättä tai korvaa. Mikään osa ei voi korvata toista.

Me kristityt olemme myös kuin nuo Herra Perunan jäsenet: meidän pitää pysyä kasassa itsemme ja toistemme vuoksi. Me olemme kaikki jäseniä Kristuksen ruumiissa. Yksin olemme hukassa, ja yhdessä ollessamme meidän tulee löytää oikea paikka ruumiissa.

Seurakunta ei toimi ilman seurakuntalaisia

Kroatian evankelisessa kirkossa seurakunnan ainoa palkattu työntekijä on yleensä pappi. Jokaisella seurakunnalla ei ole edes yhtä omaa, vaan pappi jaetaan toisten seurakuntien kanssa. Kutinan seurakuntaankin kuuluu kaksi kappeliseurakuntaa. Tämä tarkoittaa sitä, että seurakuntalaiset hoitavat suuren osan seurakuntatyöstä. Meillä Kutinan seurakunnassa on siitä hieno tilanne, että seurakunnalle antaa työaikaa myös kirkon mediatyöntekijä Neno.

Kutinan seurakunnassa esimerkiksi sunnuntain jumalanpalvelus voi näyttää tältä: Kirkon siivoaa viikolla Sofija, alttarille tuo sunnuntaina kukat omasta puutarhastaan Marija, ehtoollisvalmistelut tehdään Sini-harkkarin kanssa, kirkkokyyditykset hoitaa Breno, musiikista vastaavat Neno, Filip, Gustavo, Hugo ja Sara, kelloja soittaa Goran, kolehtia kantavat lapset, tekstinlukijoina toimivat useat seurakuntalaiset, esirukouksen rukoilee lapsityötä vetävä Petra  ja kirkkokahveille kahvileivät tulevat parista kodista.

Sunnuntain jumalanpalvelus kertoo paljon myös siitä, miten arkenakin seurakuntalaiset ovat mukana monissa töissä ja vastuutehtävissä. Ilman heitä ei toimivia seurakuntia olisi. Mutta ketä varten seurakunta on, jos ei seurakuntalaisia varten?

“Armolahjoja on monenlaisia, mutta Henki on sama.
Myös palvelutehtäviä on monenlaisia, mutta Herra on sama.
Jumalan voiman vaikutuksia on monenlaisia, mutta hän, joka meissä kaikissa kaiken vaikuttaa, on sama.
Hän antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi.
Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan,
joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta.
Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin.”

1 Kor 12:4-12