Kuuletko kutsun?
Vuosien aikana postilaatikosta on tipahtanut useamman kerran erilaisia kutsukirjeitä. Monenlaisiin tilaisuuksiin. Ehkä sydän on tykyttänyt kiivaammin, kun kirjeen lähettäjänä on ollut Suomen Puolustusvoimat. Mitä nyt? Isänmaa kutsuu. Kertausvuorokausia on vuosien aikana tullut keskimääräistä runsaammin. Olenko hitaampi oppimaan, kun niin usein kutsutaan? Nyt ikää on jo sen verran paljon, että nuoremmat hoitavat Suomen itsenäisyyden puolustamisen. Sain toisenlaisen kutsun…
Kutsuttuna pitämään itsellään?
Istuin kaksi kuukautta sitten hymyilevän radiotoimittajan vieressä Hongkongissa. Hänellä oli sylissään kolme kirjettä japanilaisilta kuuntelijoilta. “Ilkka, sinun pitää kuulla nämä äsken tulleet kirjeet”, hän sanoi ja innosta hehkuen käänsi minulle kolmen ihmisen tarinan. Aivan kuin kirjeen kirjoittaja olisi kertonut tarinansa minulle. Jokainen ainutlaatuinen. Jokaista kirjeen kirjoittajaa oli Jumala koskettanut elämän puristuksien keskellä. Ei aina “heti ja nyt” vaan ajallaan ja tavallaan. Kärsivällisyyskoulussa ihminen oli myös hioutunut.
Tämä pikainen keskustelu oli minulle tuore tuulahdus mediatyön kulissien takaa. Näemme radiomastot, mikrofonit, TV-kamerat ja valonheittimet. Oleellista on kuitenkin ihminen. Ohjelman toimittajan tulee nähdä myös se katsoja tai kuuntelija, joka hakee omiin kysymyksiinsä neuvoa. Keiko oli saanut kutsun välittää toivoa radio-ohjelmien välityksellä. Hän kutsuu japanilaisia Kristuksen luokse. Kutsu on voimassa, vaikka eläkeikä on tullut jo täyteen. Palkanmaksaja on muuttunut, mutta kutsu on säilynyt.
Kutsuttuna olla lähtemättä?
Sain kutsun, itse asiassa me kaikki olemme saaneet kutsun. Kutsun Jumalan valtakunnan perillisiksi. Kutsun olla yhteiskunnassa, missä elämme valona, apuna, toivon lähettiläinä. Jokainen tavallaan arjessa, kutsumuksensa mukaisesti. Kutsu rukoilla, kutsu antaa aikaansa, osaamistaan, kutsu kuunnella lähimmäistä. Kutsu omistaa ilo ja kutsu jakaa iloa. Arjen pieniä tärkeitä tekoja ja sanoja.
Ollessani murrosikäinen nuori mies sain kutsun viedä evankeliumin uutisen sinne, missä sitä ei ole kuultu tai ymmärretty. Tuo kutsu ei ole lähtenyt pois juuriharjalla ja mäntysuovalla, ei vaikeuksien viidakossa, kiireen kohdatessa. Siksi vaimoni kanssa seuraamme kutsua, joka vie meidät asumaan ensi vuoden alussa Aasiaan, Singaporeen. Saimme kutsun TWR-Aasian johdolta olla kädet savessa kehittämässä mediatyötä eri puolilla Aasiaa. Kutsua miljoonia Kristuksen luokse. Kutsun lähtökohtana on motto: “Kuinka kellään on oikeutta kuulla evankeliumia kahdesti, ennen kuin jokainen on kuullut sen edes kerran?”
Sain kutsun Medialähetys Sanansaattajien riveihin 24 vuotta sitten. Kouluttamaan monessa maassa radiotyöhön, mediaan ja nykyään laajemmin monimedian osaajaksi. Olen ollut onnellisessa asemassa, koska olen saanut tehdä kutsumustyötä. Kutsuttuna.
Kutsuttuna vaikenemaan?
Kutsu vie meidät aktiivisesti liikkeelle. Kutsu on kristittyjen kärkihanke. Meitä ei ole kutsuttu olemaan hiljaa ja katsomaan, kun ympäristömme arvopohja muuttuu. Meidät on kutsuttu tuomaan Raamattuun pohjautuvaa toivoa – ihminen kerrallaan – jossa Kristus vapauttaa ihmisen taakastaan ja tuo sisikuntaan elämän, ilon ja toivon. Suomessa ja ulkomailla. Nämä lähetystyön kertausharjoitukset kestävät siihen asti, kunnes jokaisella ihmisellä on ollut mahdollisuus kuulla ja ymmärtää, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien puolesta. Ilouutinen kutsuu sinua ja minua. Uskalla innostua kutsusta!
