Virtuaalilähetykset rakentavat kristittyjen yhteyttä
Spekuloimme jo COVID-19:n jälkeisellä uudella maailmanjärjestyksellä, vaikka ulospääsyä nykytilanteesta ei ole näköpiirissä. Pandemian huippua ei monissa maissa ole vielä saavutettu – jotkut kiristävät yhä liikkumisrajoituksiaan, kun toiset taas jo purkavat niitä. On aina hyvä katsoa tulevaisuuteen ja nähdä se optimistisena.
Koronakevät ja viimeistään pääsiäinen aktivoivat kirkot ja seurakunnat ympäri maailman siirtymään sähköisiin kanaviin ja videostriimauksiin. Palaute on ollut positiivista. Koin itsekin maailmanlaajuisen kristittyjen yhteyden tänä pääsiäisenä voimakkaampana kuin koskaan aikaisemmin. En tiedä, johtuiko se koronasta tai kirkkojen digiloikasta. Vai johtuiko se siitä, että ihmisen kaipuu Jumalan luo keksii keinot – siitä, että vihdoinkin on oivallettu medialähetyksen mahdollisuus ja että nykyteknologialla ylitetään maiden rajat ja rajoitukset.
Etäyhteydet avaavat koko kristillisen maailman ovet
Vierailin virtuaalisesti pääsiäisen aikaan useammassa jumalanpalveluksessa, musiikkiesityksessä ja pääsiäishartaudessa kuin koskaan ennen – lukuunottamatta Jerusalemin-vuosiani. Kuuntelin kännykälläni Johannes-passion Kallion kirkosta ja Matteus-passion Barcelonasta. Ulaanbaatarin läheisillä vuorenrinteillä ulkoillessani seurasin sekä Vatikaanin pääsiäislähetyksiä että Andrea Bocellin Ave Mariaa Milanon Duomon katedraalista.
Eläydyin olohuoneeni sohvalla kännykkäni kautta Jeesuksen elämään kulkien Genesaretin järveltä Golgatalle – kaikki Amerikassa teatterin lavalta uskomattoman hienoksi draamaksi kuvattuna kristillisellä TBN-kanavalla. Ulaanbaatarin perheradioasemalla kuvasin kännykälläni videoklipin ja lähetin sen Sansa-yhteisön Facebook-ryhmään pääsiäistervehdyksenä Mongoliasta Suomeen.
Palmusunnuntain ja pääsiäisen jumalanpalvelukset katsoin kirkkomme Facebook-ryhmän kautta Filippiineiltä ja Keniasta. Olin lukenut etukäteen raamatuntekstin videolle, lähettänyt sen Keniaan ja se oli osana lähetettävää jumalanpalvelusta. Mieheni Roy on puolestaan valmistanut saarnan, joka lähetetään pääsiäisen jälkeisenä sunnuntaina kirkkomme Facebook-ryhmässä.
Olen etuoikeutettu saadessani olla osa maailmanlaajuista Kristuksen kirkkoa.
Virtuaalisena olohuoneisiin
Pastori Sainbayarin kanssa katselimme hänen kirkkonsa Facebook-ryhmää, missä koko huhtikuun ajalle on joka päivälle listattu rukousaiheet. Joka päivälle on myös merkitty vastuuhenkilö, joka sen päivän ajan paastoaa ja rukoilee näiden asioiden sekä seurakuntalaisten rukouspyyntöjen puolesta.
Hiljaisella viikolla kirkon suljetussa Facebook-ryhmässä kuljettiin Jeesuksen kärsimystie ja kuunneltiin päivittäin raamattuopetusta. Lapsiakaan ei unohdettu. Suoratoistona lähetettävään pyhäkouluun voi kirjautua tämän ryhmän kautta joka sunnuntai ja seurata lapsille suunnattua opetusta, musiikkia ja yhteistä rukousta.
Pastori Sainbayar sanoikin, että ihmisten hengellisyys on lisääntynyt tämän pandemian aikana. Hän pohti, että koskaan aikaisemmin ei Mongoliassa koko perhe ole istunut olohuoneen sohvalla seuraamassa jumalanpalvelusta: “Eivät he tule kirkkoon, mutta kirkko menee heidän luokseen.”
Ulaanbaatarin FEBC-radioaseman johtajan Boldsaikhanin kanssa keskustellessani hän pyysi rukoilemaan. He lähettävät joka sunnuntai jumalanpalveluksen suorana FEBC-radioaseman studiosta. Lähetyksessä on saarna sekä ylistysmusiikkia, niin kauan kun kirkot ovat Mongoliassa suljettuina.
Olen etuoikeutettu saadessani rukoilla heidän puolestaan.
Mitä jää jäljelle, kun korona on ohi?
Paljon uutta syntyy koronatilanteen sivutuotteena. Tilanteen normalisoiduttua huvitukset alkavat taas kilpailla ihmisten huomiosta hengellisen sisällön rinnalla. Ensi vuonna analysoimme, missä toimittiin parhaiten tämän pandemian aikana ja miksi. Tärkeää on käyttää tämä aika nyt hyödyksi oppimalla ja luomalla uutta.
Vuoden päästä kysymme: Kuinka monia uusia ryhmiä ja ihmisiä saavutettiin evankeliumille koronapandemian aikana?
Kuva Betani-kirkon pyhäkoululähetyksestä Ulaanbaatarissa.
