Ukrainan sodan varjossa Kroatiassa
Kun kirjoitan tätä blogia Kroatian Kutinassa, vähän väliä hävittäjälentokoneet lentävät kirkkomme yli. Näitä lentoja on nyt päivittäin. Kuulemme uutisista, miten naapurimaa Bosnian ilmatilaan on lähetetty lentämään ranskalaisia hävittäjiä tilannetta rauhoittamaan. Samoin EUFORin rauhanturvaajien määrää on siellä tuntuvasti lisätty. Ukrainan tilanteen myötä turvallisuustilanne on muuttunut, ja jännitteet ovat jälleen kasvaneet täällä Länsi-Balkanilla.
Ihmisillä on täällä valtava tarve puhua Ukrainan sodasta. Se tuo mieleen monille Jugoslavian hajoamissodan. Jotkut sanovat, että he elävät uudelleen läpi samoja tuntemuksia katsoessaan uutisista kuvia pommisuojista tai sodan tuhoista. Muistellaan omia kokemuksia, vääryyksiä ja hätää, mutta myös sitä, kuinka apua lopulta saatiin.
Monilla on sukulaisia ja läheisiä Ukrainassa. Näin myös seurakunnassamme viulua soittavalla Oksanalla. Keskuudessamme asuu myös Ukrainan venäläisiä. Kipu on kaikille yhteinen. Ja nyt me saamme jakaa sen heidän kanssaan.
Auttamishalu on kova
Auttamishalu on Kroatiassakin kova. Tavaraa kasataan ja keräyksiä järjestetään. Jotkut hakevat rajalta pakolaisia Kroatian puolelle turvaan. Raja ei ole kaukana. Ukrainan ja Kroatian väliin jää vain Unkari, ja Unkarin läpi on tie auki.
Mekin Kutinan seurakunnassa osallistumme keräykseen, jonka tuotto ohjataan Luterilaisen Maailmanliiton kautta paikallisille evankelis-luterilaisille seurakunnille, jotka jo auttavat sodan hädänalaisia. Tähän keräykseen voi osallistua myös Sansan kautta.
Kutinan kirkon alttarilla palaa nyt kynttilä, johon on yli kahdellakymmenellä kielellä kirjoitettu sana rauha. Se muistuttaa meitä konkreettisesti tehtävästämme rukoilla ja toimia rauhan puolesta. Jeesus rohkaisee: “Autuaita rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen.” (Mt 5:9)
Symbolikuva: Envato Elements