skip to Main Content
Valoa Kohti

Valoa kohti

Tähän vuodenaikaan valon tarve alkaa olla ilmeinen. Kaamoksessa silmät puoliummessa laahustaessa miettii, onko se aurinko ihan oikeasti jossain olemassa. Onhan se, kyllä minä sen tiedän. Mutta kun se ei näy eikä tunnu missään. Kesän kirkkaat päivät ja auringon lämmöntuntu iholla ovat vain haalea muisto. Ja vaikka se on ihana muisto, se ei varsinaisesti auta tähän pimeässä tarpomiseen.

Ihmisinä meillä on luontainen kaipuu ja tarve valoon. Auringon valo on ensinnäkin edellytys kaikelle elämälle maapallolla. Mutta kyse ei ole vain valon tarpeesta luonnon kiertokulussa, vaan yhtä lailla ihmisen kokonaisvaltaisesta tarpeesta kokea, tuntea ja nähdä valo. Jokainen Pohjolassa asuva tietää jotain kaamosoireista. Jopa solutasolla valon puute aiheuttaa ongelmia; D-vitamiinia ei muodostu ihon kautta, ja aivokemiat menevät sekaisin.

Lamppu, liekki ja aurinko

Ei liene sattumaa, että Raamattu puhuu niin paljon valosta. Samalla tavalla kuin fyysinen auringonvalo on edellytys ihmisen elämälle maapallolla, on Jumalan valo edellytys ihmisen hengelliselle elämälle. Ilman Hänen läsnäoloaan meissä ei edes olisi henkeä. Vanhan Testamentin puolella Jumalan olemukseen ja läsnäoloon viitataan tulena, lamppuna, liekkinä ja vanhurskauden aurinkona. Kaikki valonlähteitä.

Jeesus itse sanoo olevansa maailman valkeus. Tuo valkeus on jopa tärkeämpi kuin auringonvalo. Raamatun kolmannessa virkkeessä Jumala kutsuu esiin valkeuden. Ja vaikka Hän nimittääkin sen päiväksi, se ei ole sama asia kuin aurinko. Se, kuu ja tähdet luotiin vasta myöhemmin. Ennen kuin mitään muuta ihmiselämään tarvittavaa luotiin, piti pimeyteen tuoda Jumalan valkeus ja Hänen Sanansa, Jeesus.

Sama totuus pätee tänä päivänä. Meidän elämämme on ennen kaikkea riippuvainen Jeesuksesta. Hän on se valo, joka ylläpitää elämää. Vaikka me elämme fyysisesti auringonvalosta riippuvaisessa maailmassa, meidän todellinen aurinkomme on Jeesus. Jos Häntä ei olisi, me olisimme täydellisessä pimeydessä, vaikka aurinko paistaisikin.

”Minä olen maailman valkeus”

Tähän vuodenaikaan me kuljemme kohti joulun valoa, Jeesuksen syntymää. Hänen syntymäpäivänsä tuo paljon kaivattua iloa ja valoa kaamokseen ja rohkaisee meitä jaksamaan pimeän keskellä. Kaikkein lohdullisinta lienee se, että valoa kohti kulkeminen ei lopu kuitenkaan jouluun.

Jeesuksen omina koko meidän elämämme kulku on valoa kohti. Päämäärämme on iankaikkinen elämä Jumalan yhteydessä, ja sitä eivät muuta täällä ajassa koetut pimeät ajat. Jeesus itse on matkaseurana ja valonnäyttäjänä. Niin Jeesus taas puhui heille sanoen: ”Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.” Joh. 8:12.

Ps. Sansan kautta voit olla Jeesuksen valonkantajana intialaisille. Katso, mitä evankeliumi saa aikaan Intiassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Pin It on Pinterest

Back To Top
Haku