Vastaanottokeskuksessa pitämässä käsityökerhoa
”Näitä turvapaikanhakijoita yhdistää se, että huolimatta mistä maasta he ovat tulleet, he ovat nyt Suomessa, tässä minun lähelläni. Saan olla kristittynä heille lähimmäinen, tuoda Kristuksen tuoksua”, kirjoittaa Tuula Kankkunen. Kuva: Mirca Kukkasniemi.
Istun Somaliasta tulleen vanhemman naisen vieressä, käteni hänen käsiensä päällä. Opettelemme virkkaamista. Hän on edistynyt. Alussa hän ei osannut pitää virkkuukoukkua kädessään, eikä tehdä ketjusilmukoita, nyt alkavat pylväätkin muodostua, pikku hiljaa. Ensi kerralla alamme tehdä jo jotakin muuta, ehkä isoäidin neliöitä.
En tiedä tästä naisesta mitään. Nimikin täytyy joka kerta tarkastaa listasta. En tiedä myöskään hänen vierellään olevan Irakista tulleen nimeä. Kolmannen, afgaaninaisen, nimen olen jo oppinut.
Bibi, isoäiti
Olen vastaanottokeskuksessa pitämässä käsityökerhoa. Ympärillä on hälinää, naurua, lasten huutoa ja innostusta.
Kierrän toisen luota toisen luo ja elekielellä kysyn nuorelta, joka uskaltautuu luokkaan, haluaako hän alkaa tehdä jotakin. Ripeä pään pudistus kertoo: en. Silti hän jää siihen viereen katsomaan.
Lapset tulevat innosta huutaen vastaamme, kun tulemme. “Bibi, bibi”, he huutavat ja halaavat minua ja vapaaehtoisiani. Se on ainoa sana, jonka olen oppinut: isoäiti.
Miksi kristityt ovat ystävällisiä?
Näitä turvapaikanhakijoita yhdistää se, että huolimatta mistä maasta he ovat tulleet, he ovat nyt Suomessa, tässä minun lähelläni. Saan olla kristittynä heille lähimmäinen, tuoda Kristuksen tuoksua.
Meiltä onkin kysytty, miksi kristityt ovat heille ystävällisiä. Eräs työntekijä vastasi, että juuri siksi, koska olemme kristittyjä.
Linkkilistasta apua pakolaisille
Ilolla olen ottanut vastaan Medialähetys Sanansaattajien Linkkilista-esitteen erikielisistä kristillisistä radio- ja televisio-ohjelmista, joita Suomessakin voi kuunnella ja katsella. Linkkilista on jotakin käytännöllistä tarjottavaksi täällä oleville pakolaisille.
Onneksi kirkkomme lähetysjärjestöistä yksi keskittyy nimenomaan mediatyöhön. Jopa Suomessa näkyvät ne satelliittiohjelmat, joita on suunnattu maihin, joista pakolaisia eniten lähtee.
Anna evankeliumin tavoittaa
Jatkamme silmukoiden tekemistä, neulonnan alkeita, sukan tekemistä odottavan äidin vauvalle. Lapset tekevät villalangasta tupsuja, välillä kinastellen langoista.
Pian kaksituntisemme on täynnä. Ensi kerralla jatkamme, vilkutamme hei, hei. Sen sanan hekin osaavat: “hei, hei” ja “mitä kuuluu?”
Matkalla kotiinpäin rukoilen näiden ihmisten puolesta: “Anna Herra, että sinun evankeliumisi tavoittaisi heidät nyt kun he ovat tässä lähellämme.”
Tuula Kankkunen
Tuula Kankkunen on Vihdin seurakunnan lähetyssihteeri ja Sansan hallituksen varajäsen. Hänen kirjoituksensa on julkaistu Lähde-lehdessä 6/2015.