Lohikäärmeen kidassa
“Miten on mahdollista?”, huokaisen vaimolleni ruokakaupassa. Miten juusto voi maksaa 26 euroa kilolta, kun vastaava tuote suomalaisessa ruokakaupassa maksaa keskimäärin 5 euroa? Tervetuloa Aasiaan, missä ajatellaan, toimitaan ja arvotetaan asioita eri tavalla kuin kotimaassa.
Moni erilaisuus selittyy katsomalla Singaporen karttaa. Se on saarivaltiona pieni, noin 40 km leveä ja 26 km pohjoisesta etelään. Singapore sijaitsee Malakan niemimaan eteläkärjen edustalla, 137 km päiväntasaajalta pohjoiseen. Singaporen valtio koostuu pääsaaresta ja yli kuudestakymmenestä pienemmästä saaresta, jotka ovat pääasiassa asumattomia. Pohjoisena naapurina on Malesia ja etelässä Indonesia. Maa on hyvin tiukkaan asuttu. Täällä kaikki on tiiviisti vierivieressä ja asunnot pieniä.
Maataloudelle ei Singaporessa ole tilaa. Lähes kaikki ruoka tuodaan ulkomailta: Kiinasta, Japanista, Australiasta, Malesiasta. Esimerkiksi appelsiinimehua tuodaan useista eri maista. Japania pidetään laatumaana ja japanilaisia tuotteita arvostetaan.
Metroruuhkassa
Liikkuminen Singaporessa on hyvin vaivatonta. Metro ja muu julkinen liikenne toimivat hyvin. Etäisyydet eivät ole Suomen oloihin tottuneille pitkiä, kun Suomessa työmatkani olivat pääasiassa Jyväskylästä Hyvinkäälle. Välimatkoihin täällä menee kuitenkin uskomattoman paljon aikaa.
Sulatusuunin hehkussa
Singapore on monikansallinen, monikulttuurinen ja moniuskontoinen maa. Siinä on haasteensa. Metrossa silmiin osuu varoituskylttejä. Ne on kirjoitettu englanniksi, koska se on virallinen koulu -ja virastokieli. Sen lisäksi varoituskyltit on kirjoitettu kiinaksi, hindiksi ja malaijiksi. Kaupungilla liikkuessa tai kaupoissa kuulee enemmän jotain eksoottista kieltä kuin englantia.
Lähtökohtana huijaaminen
Suomalainen rehellisyys ja oletus, että sinulle puhutaan totta, saa täällä uudenlaisen arvostuksen. Pohjoismaissa kristillinen historiamme on vaikuttanut lakien laadintaan sekä myös ihmisten arvoihin ja ajattelumalleihin. Se asenne, että lähtökohtaisesti oletamme Suomessa kaikkien puhuvan totta, on täällä täysin päinvastainen. Aina herää epäilys.
Aasia opettaa
Otetaan esimerkki pankkitilin avaamisesta. Meillä se sujui vaikeimman kautta. Vasta neljännellä yrittämisellä se onnistui. Aina puuttui jokin virallinen dokumentti, jota pankki piti riittävän luotettavana todisteena. Omat vakuuttelut eivät riittäneet. Meiltä puuttui todiste siitä, mikä on kotiosoitteemme joko Suomessa tai Singaporessa. Ei riittänyt sähkölasku, jossa näkyi kotiosoite. Vain pankin tai Suomen viranomaisten lähettämä lasku hyväksyttiin.
Viimein, kun yhteistyökumppanimme henkilöstöpäällikkö kirjoitti vahvistuskirjeen meistä ja todistukseen oli kirjoitettu uusi kotisoitteemme Singaporessa, pankki suostui avaamaan pankkitilin. Vuokrasopimuskaan ei riittänyt, koska sitä ei ollut notaari vahvistanut ja leima puuttui. Aikaa tähänkin operaatioon kului useita päiviä.
Iloisia asioita myös näkee. Kristillisten seurakuntien runsaus ilahduttaa. Tähän asti kaikki seurakunnat, joissa olemme käyneet, pitävät lähetystyötä hyvin tärkeänä ja niillä on omia lähettejä kentällä. Ehkä siinä piileekin Singaporen kasvavan kristillisyyden ja elinvoimaisuuden yksi ydinkohdista. No, se onkin ihan oman blogikirjoituksen paikka.
Nyt opitaan ensin toimimaan aasialaisittain. Venäjällä minulle opetettiin 20 vuotta sitten slaavilainen sanonta: ”Voidaksesi elää susien kanssa sinun on opittava ulvomaan kuin sudet.” Aasialainen versio voisi olla: ”Voidaksemme elää lohikäärmeiden kanssa meidän on opittava syöksemään tulta kuin lohikäärme.” Siinä onkin opettelemista.
