Kilpajuoksu elämästä ja kuolemasta

Oli alkukesä, ja istuin hilpeässä seurassa. Lähes kymmenen indonesialaista radiotoimittajaa kertoi vuorollaan, millaista ohjelmaa kukin tekee. Luovia ihmisiä. Olin vaikuttunut. En tiennyt, että Indonesiassa, maailman suurimmassa muslimienemmistöisessä maassa toimii lähes sata kristillistä paikallisradioasemaa. Osa on pieniä yhteisöradioita, osa hyvinkin laajalla alueella kuuluvia paikallisradioasemia.

Takapakkia

Keskustelun aikana hämmästelin ääneen, miten muslimienemmistöisessä maassa voi näin toimia. Hienoahan se on. Kysymykseni kohdistui keski-ikäiselle toimittajalle, joka oli hetken hiljaa ja vakavoitui. Hän katsoi minuun kyynelten läpi ja sanoi:

– Sir, voitko rukoilla minun ja perheeni puolesta?

Muut vaikenivat. Huoneessa oli hetken hiljaista. Huomasin, että muut toimittajat tiesivät asiasta enemmän kuin minulle oli kerrottu.

– Totta kai rukoilen, mitä erityisesti, kysyin?

Toimittaja purskahti itkuun.

– Minun 16 -vuotias poikani ilmoitti lähtevänsä Isis-leirille puoleksi vuodeksi. Kännykät otetaan pois, yhteyttä ei voi pitää.

Menin aivan sanattomaksi.

Viidakkoon

Poika on hyvä laulamaan ja soittaa kitaraa.

– Lähiössä, missä asumme, olemme ainoat kristityt. Poikamme soittaa paikallisessa nuorisobändissä. Viikossa on useina iltoina harjoitukset.

Musiikin lisäksi iltoihin tuli mukaan värvääjiä, jotka selittivät, miten tärkeää on rakentaa uutta Indonesiaa, joka perustuu Koraanin opetuksiin ja sharia-lakiin. Leirillä ei sallita kännyköitä, yhteys ulkomaailmaan katkaistaan.

Ajattelin, että nyt tarvitaan Jumalan ihme. Rukoilimme kaikkien läsnäolijoiden kanssa Jumalan suojaa tämän nuoren miehen elämään. Seuraavalla viikolla hän lähti Isisin viidakkoleirille.

Elävänä kotiin

Kaksi viikkoa sitten tapasin tämän radiotoimittajan esimiehen. Alkutervehdysten jälkeen kysyin, mitä 16-vuotiaalle nuorelle miehelle kuuluu. Yli kolme kuukautta oli kulunut.

– Kiitos, hyvää kuuluu. Kiitos Jumalalle. Poika on tullut leiriltä takaisin hengissä. Ihme on tapahtunut. Hänet vietiin heti kristilliseen turvakotiin, missä kristittyjen kriisityöntekijöiden auttamana hän on voinut puhua leirin kokemuksista. Mikä parasta, hän on sanonut myös, että hän haluaa löytää Jeesuksen elämäänsä.

Vanhempien painajainen muuttui kiitokseksi.

Viikko sitten nuori mies kävi kasteella ja laulaa nyt kristillisiä lauluja uudessa lauluryhmässä. Perhe on muuttanut uuteen osoitteeseen. Nyt laulut ovat toivon lauluja Jeesuksesta.

Todellinen taistelu jokaisesta

Helpottuneena kiitin Jumalaa. Pojan puolesta on Suomessakin rukoiltu hyvin paljon. Jumala on varjellut. Rukoukseni on nyt se, että tämän kokemuksen jälkeen tästä nuoresta miehestä kasvaa vahva ja peloton kristitty, joka osaa neuvoa muitakin etsijöitä Jeesuksen tuntemiseen.

Kilpailu ihmisten mediassa käyttämästä ajasta on meille tuttua, mutta yhtä voimakas kilpailu käydään joka puolella maailmaa ihmisten arvoista ja uskosta. Islam, buddhalaisuus ja muut vieraat uskonnot tarjoavat aktiivisesti omia ratkaisujaan.

Meihin vaikutetaan niin hyvässä kuin pahassa. Onnellinen on se, joka osaa erottaa nämä asiat tosistaan ja löytää todellisen toivon ja rauhan elämäänsä. Sen, minkä voi antaa vain hyvä Jumalamme.