Naimisiin Kroatiassa

Taannoin eräällä kotikäynnillä isäntä innostui kertomaan kokemuksistaan työmatkoiltaan pohjoismaihin: “Kyllä täällä kotona on paras olla! Norjassa en viihdy ollenkaan. Suomessa nyt jotenkin pystyy elämään.” Minusta oli tietysti kiinnostavaa ja huvittavaakin kuulla, miten hän näki pohjoismaista elämää kroatialaisen silmin. “Norjassa häätkin ovat ihan turhia! Siellä ne vaan puheita pitävät, taputtavat päälle ja lähtevät kotiin – ei edes ruokaa tarjota! Kyllä meillä täällä Kroatiassa on hauskempaa hautajaisissakin!” Ja sitten hän nauroi makeasti päälle.

Kroatialaiset häät

Totta on, että perinteiset kroatialaiset häät vaativat jonkinlaista kisakuntoa. Juhlinta alkaa useasti jo aamupäivällä, kun morsiamen vieraat kokoontuvat morsiamen kodissa ja sulhasen vieraat sulhasen kodissa. Ruokaa ja juomaa on tarjolla ja usein myös elävää musiikkia. Sulhanen saapuu sitten vieraineen morsiamen luo, ja tähän väliin voi kuulua joitain hauskoja leikkejä ja sulhasen testaamista. Kun sulhanen selviää valemorsiamista ja leikkisistä tehtävistä, niin jonkin tovin kuluttua lähdetään autoletkassa torvet soiden ja Kroatian liput liehuen kohti kirkkoa.

Seremonioiden jälkeen seuraa hääjuhla. Ruokaa kannetaan pöytiin pitkin iltaa ja yötä noin kuusi tai seitsemän kertaa, bändi soittaa niin, ettei vierustoveria kuule, ja ihmiset tanssivat. Noin kello kahden aikaan aamulla annetaan hääparille lahjat. Jokainen vie lahjansa erikseen hääparille ja tanssii vielä mahdollisesti molempien kanssa. Tämä osuus vie aikaa, koska perinteisissä häissä on mukana satoja vieraita. Seuraavaksi esiin kannetaan hääkakku – pienempiä leivonnaisia on ollut toki tarjolla pöydissä koko ajan. Sitten seuraa yöpalaa ja kai joillekin aamupalaakin. Usein seuraavana päivänä tarjotaan vielä lounas pitkänmatkan vieraille.

Pastorille monenlaisia vihkipyyntöjä

Ei ole tylsää pastorillakaan, kun saa niin monenlaisia kutsuja vihkimään. Eräänkin kerran minuun otti yhteyttä matkatoimisto Sloveniasta. Virkailija siellä tiedusteli, olisiko Kroatiassa evankelisessa kirkossa mahdollisuutta vihkiä yksi aasialaistaustainen pari. Sanoin, että ei kansallisuudella ole mitään väliä ja tiedustelin sitten tämän parin kirkkotaustaa. “Eivät he ole mistään kristillisestä kirkosta! He vain haluaisivat kokea eurooppalaiset häät.” No, tämä keikka jäi heittämättä.

Piispamme pyysi minua kanssaan erääseen vihkimiseen hoitamaan toimituksen englanninkielisen osan. Vihkipari oli saksasta, morsian katolisesta kirkosta ja sulhanen juuriltaan evankelisesta kirkosta. Piispa oli sulhaselle pitänyt pikaista rippikoulua vielä muutamia päiviä ennen häitä, kun morsiusparille oli loppumetreillä selvinnyt, että katolinen kirkko ei mahdollistakaan häitä ulkoilmassa. Parilla oli jo paikka varattuna, valmistelut tehty ja vieraat matkalla Kroatiaan. Täytyy sanoa, että olivat puitteiltaan varmasti upeimmat häät, joissa olen saanut olla mukana – pappi vain meinasi puuttua.

Jokin aika sitten minuun otti yhteyttä entinen opiskelukaverini teologisesta tiedekunnasta. Hän suunnittelee kihlattunsa kanssa häitä. Morsian on katolinen ja sulhanen agnostikko. Opiskelukaveriani kiinnosti mahdollisuus tulla vihityksi evankelisessa kirkossa, koska sulhasta ei miellyttänyt vala, jonka he katolisessa kirkossa joutuisivat antamaan mahdollisten lasten kastamisesta tulevaisuudessa. Katsotaan, miten tämä tilanne kehittyy…

Jumalan siunaus tärkeä avioliitolle

Koskettavia pyyntöjä ovat myös jo voimassaolevien avioliittojen siunaamiset. Muutama vuosi sitten eräs eläkkeellä oleva pariskunta, joka oli solminut avioliittonsa Jugoslavian aikana maistraatissa, pyysi minua siunaamaan heidän avioliitonsa kirkossa. Nyt he olivat pois työelämästä. Opettajina he olivat joutuneet olemaan myös puolueen jäseniä, ja silloin ei julkisesti voinut olla kristitty. Heille oli tärkeää, että yhteisten vuosikymmenten jälkeen he saivat kiittää Jumalaa kaikesta menneestä, mutta myös pyytää siunausta tulevaan.

Samoin saan olla suunnittelemassa avioliiton siunaamista yhdessä nuoren iranilaisen pariskunnan kanssa. Kastoin heidät pari vuotta sitten kirkossamme heidän tultua pakolaisina Iranista Kroatiaan. Nämä nuoret olivat menneet naimisiin paikallisessa maistraatissa huolimatta perinteisestä vanhempien jo sopimasta avioliitosta. Nyt he palvelevat lähetystyöntekijöinä äidinkielistensä keskuudessa eräässä paikallisessa seurakunnassa.

Ja jokaisessa vihkimisessä ja hääjuhlassa – kuten myös itse avioliitossa – on toki aina omat kommervenkkinsä “Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.” Kol 3:14.