Pääsiäistä etsimässä Aasiassa

Usein aamuisin herään ulkoa tulevaan rummun pärinään ja torven soittoon. Kadun toisella puolella olevassa hindutemppelissä on alkanut aamun ensimmäinen seremonia. Päivän mittaan niitä on useita. Viimeinen rummutus alkaa klo 21 jälkeen. Parikymmentä minuuttia kestävä hindujen seremonia muistuttaa päivittäin siitä, miksi olemme Aasiassa.

Uskontojen ilotulitusta

Suomessa on alkanut paastonaika ja samalla valmistautuminen pääsiäiseen. Niin täälläkin, jos olet kristillisen kirkon jäsen. Muutoin pääsiäinen näkyy Singaporen katukuvassa siten, että pitkäperjantai on kansallinen vapaapäivä. Jos kysyn kadulla vastaantulijalta, miksi pääsiäistä vietetään, saan vastauksen, että se on kristittyjen juhla tai välttämättä ihmiset eivät tiedä sitä. Jokainen iso uskontokunta Singaporessa saa valita kaksi juhlapäivää, jotka ovat kansallisia vapaapäiviä.

Singaporessa asuvista vajaa 20 prosenttia sanoo olevansa kristittyjä. Katukuvassa metodistikirkkoja näkyy runsaasti. Tilastollisesti buddhalaisuus on maan valtauskonto. Kolmantena tulevat islam ja taolaisuus. Eri uskonnot elävät käsi kädessä arjen keskellä; moniuskontoisuus on Singaporen arkipäivää. Musliminaiset kulkevat hiukset tiukasti peitettyinä hijabiin, huiviin, jonka takaa näkyvät vain kasvot. Metrossa kulkiessa olen usein hymyillyt sille, että musliminaisten vaatteiden alta vilahtavat länsimaiset tennistossut tai tyylikkäät korkokengät.

Kaupunginosassa, jossa asumme, on paljon buddhalaisia ja kiinalaisia sekä myös hinduja. Taolaisessa ja buddhalaisessa uskonnossa perinteisiin kuuluu esi-isien palvonta. Heidän uskonnoissaan poltetaan jalkakäytävien viheriön tynnyreissä paperista tehtyjä esineitä sekä “helvetin” rahaa. Ne liittyvät esi-isien ja henkien palvontaan. Viime viikolla huomasin, että polttotynnyreitä oli ilmestynyt taas kaduille.

Uskonnot kuuluvat julkisuudessa

Singaporessa kristillisyyttä löytyy yhteiskunnan eri tasoilta. Ei ole lainkaan yllättävää, jos miljonäärinä tunnettu henkilö tai presidentti käy kirkossa. Nykyinen presidentti on muslimi. Ensimmäisellä kirkkovierailulla luokseni tuli elegantti seniori-ikäinen rouva tervehtimään. Lämpimän tervetulokeskustelun jälkeen kirkonpenkille istuessani ystäväni kertoi, että olin keskustellut Singaporen eläkkeelle siirtyneen presidentin puolison kanssa.

Se, mikä kertoo Singaporen uskon arkipäivästä, on uskontojen julkinen näkyminen. Juoksulenkkini kulkee joenvartta ja omakotitaloalueen läpi. Juostessa olen hämmästellyt sitä, että yhdessä pihassa voi olla hindujen norsujumalanpatsas, kun seuraavassa talossa on Buddhalle pyhitetty alttari ja kolmannen talon ulkoseinään on kiinnitetty iso puinen risti.

Täällä ei joudu vihapuheen kohteeksi, jos avoimesti ilmaisee uskonsa. Täysin normaalia on se, että toimistolle kävellessä on teollisuusalueen jalkakäytävän viheriöllä lähes aina suitsukkeita ja kauniisti aseteltuja hedelmiä sekä leivoksia paperilautasella. Esi-isiltä on pyydetty apua yritystoiminnan haasteisiin ja oman uskonnon harjoittamiseen.

Uskontojen harmonian laki

Se, mikä on ainutlaatuista Singaporessa, on uskontojen harmonian laki. Lähtökohtaisesti Singapore haluaa olla avoin yhteiskunta, missä erilaisilla uskonnoilla on samanlainen olemassaolon oikeutus. 1990-luvulla laadittu laki lähtee toisen uskonnon kunnioittamisesta ja oman uskonnon ilmaisun vapaudesta. Uskontojen harmonian lain ovat allekirjoittaneet kaikkien uskontokuntien johtajat. Tämä on ainutlaatuista, koska Singaporen naapurimaat Indonesia ja Malesia ovat hyvin voimakkaasti muslimienemmistöisiä maita, joissa julkisena kristittynä eläminen on todella haastavaa, jopa vaarallista.

Sekaisin uskontojen sokkelikossa

Hämmentävää on ollut huomata, että kaikkien aasialaisten uskontojen edustajista löytyy lähetyssaarnaajia. Osalla on mukana myös poliittinen agenda, koska heille uskonto ja politiikka ovat erottamattomia. He ovat yhtälailla kertomassa oman uskontonsa ylivoimaisuudesta. Valtaosassa Aasian maista kristityt ovat hyvin pieni vähemmistö, usein vain 1-3 prosenttia väestöstä.

Tavallinen aasialainen ei ole ensisijaisesti kiinnostunut teologiasta tai eettisistä arvorakenteista vaan yksinkertaisuudessaan siitä, onko kukaan minua isompi, joka auttaisi elämän tuskan ja ongelmien taakoittamaa ihmistä. Tässä kohdin Raamatusta löytyy ainutlaatuinen pääsiäisen hyvä uutinen.

Medialähetystyössä Jumalan armon löytäneitä tulee vastaan päivittäin. He ovat löytäneet ristin Herran. Tätä ilouutista on hyvä jakaa.