Elämää muuttava usko

Arvoni ei ole avioliitossa

Kolmeakymmentä lähestyvänä sinkkunaisena tunsin usein olevani vajaa. Yhteiskuntamme saa naiset tuntemaan, ettei meillä ole arvoa ilman miestä, ja se kalvoi minua sisältäpäin. Raamatun naisia käsittelevä ohjelmanne muistutti minua siitä, että arvoni ei ole vain avioliitossa vaan Kristuksessa. Ohjelman innoittamana aloin pitää raamattupiiriä muille seurakuntani sinkkunaisille. Kokoonnumme yhteen, rukoilemme toistemme puolesta ja muistutamme toisiamme arvostamme, sillä tätä Kristuskin meille haluaa. Rohkaisemme toisiamme merkitykselliseen ja iloiseen elämään.

Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa

Viime vuonna mieheni kuoli auto-onnettomuudessa. Olin kyydissä, ja mukana oli muitakin matkustajia. Mieheni lisäksi kolme naista menehtyi. Minun oli vaikea päästä yli tapahtuneesta. Kaipasin häntä ja itkin öisin. Jokin aika sitten sain teiltä äänitteen. Aluksi en halunnut kuunnella sitä, mutta kun kirjoititte, että se voisi auttaa, aloin kuunnella.

Heti ensimmäisestä minuutista lähtien naisen lempeä ääni vangitsi minut. Aiheena oli Kun olet menettänyt miehesi ja jäänyt ilman huolenpitäjää. Tarina kertoi Ruutista ja Noomista. Kuuntelin äänitteen useita kertoja. Tunsin Noomin tilanteen koko olemuksellani – miltä hänestä tuntui, kun hän menetti miehensä ja kaksi poikaansa. Jumala ei hylännyt häntä vaan piti huolta. Noomi löysi voiman jatkaa elämää. Minua kosketti erityisesti Noomin monologi. Se kuvaa hänen jokaisen tunteensa, kokemuksensa ja toivonsa. Missään tilanteessa ei saa menettää toivoa, ja nainen voi katsoa tulevaisuuteen toiveikkaasti. Kiitos. Nyt voin rohkaista ja tukea muita leskiä, sillä olen itse elänyt sen läpi.

Olen pelokas ja päämäärätön

Haluan lähteä kodistani ulos yhä harvemmin. Poikani suhtautuvat kielteisesti siihen, että minusta tuli kristitty. En viihdy Teheranissa. Olen pelokas enkä tiedä, mikä on kutsumukseni. Päiväni kuluvat päämäärättömästi, yksin ja epävarmana. En tee mitään hyödyllistä ja nukun suurimman osan päivää. En syö edes muistilääkkeitäni. Muutama päivä sitten eräs ystävä ehdotti, että lähtisin tapaamaan U:ssa olevia uskovia ja katsoisin, kohentaako se mielialaani. Mutta pelkään muutosta ja sitä, etten tunne ketään tai että kaikki vaivannäkö osoittautuu turhaksi. Voitteko rukoilla, että Jumala ohjaa minua tekemään oikein?

Herra varjelkoon radioasemaanne

Nautin Avoimin silmin -ohjelman ja muidenkin ohjelmien kuuntelemisesta. Kiitos juontajien rukouksista. Herra varjelkoon radioasemaanne, ja olkoon siunauksen malja teille ylitsevuotava! Auttakoon Herra meitä, niin että lapseni ja vaimoni kääntyvät Jumalan puoleen.

Täällä ei ole seurakuntaa

Olen 38-vuotias. Kotiseudullamme ei ole seurakuntaa, joten katsomme ohjelmaanne säännöllisesti. Vain kolme täkäläistä perhettä on tullut uskoon. Teen pientä palvelutyötä. Opin Jumalan sanaa ohjelmastanne ja hyödynnän sitä palvelutyössäni. Jokainen jakso on erityinen. Pidän ohjelmastanne todella paljon, sillä se auttaa minua kasvamaan hengellisesti ja tukee myös palvelutyötäni. Rukoilkaa puolestamme, taloustilanteemme on hyvin vaikea. Jumala siunatkoon meitä ja huolehtikoon tarpeistamme.

Takasin suuren lainan

Kolmen vuoden jälkeen sain vihdoin Herralta vastauksen rukoukseeni. Se oli todella ihmeellistä ja ylistän Häntä. En ole täydellinen, mutta pysyn edelleen kiinni Hänessä.

Takasin työkaverini suuren lainan, mutta hän menehtyi samana kesänä. Jouduin maksamaan koko lainan itse. Olin murtunut. Huusin Jumalalle, etten edes koskenut siihen rahaan. Valitin työkaverin lapsille ja vein asian oikeuteen. Mutta rukoilin edelleen hänen, hänen lastensa ja oman sydämeni puolesta, että pysyisin Jumalalle kuuliaisena. Viime syksynä otin yhteyttä hänen tyttäreensä. Tytär pyysi anteeksi perheen puolesta ja lupasi maksaa lainan takaisin kuukausierissä.

Meistä tulee usein kärsimättömiä ja valitamme, kun odotamme vastauksia, mutta Jumala on hyvä, armollinen ja voimallinen. Tämä tapaus osoitti minulle, että vastaukset todellakin tulevat Herralta. Riittää, että pysymme kuuliaisina ja juurtuneina Hänen sanaansa. Kaikki kunnia Herralle.

Mediakoulu oli hauska ja opettavainen

Osallistuminen kesän mediakouluun oli hauskaa sekä akateemisesti myös erittäin opettavaista. Meille ei opetettu pelkästään teoriaa, vaan kaikki oli hyvin käytännönläheistä. Mitä tahansa opimme, panimme sen heti käytäntöön annetuissa tehtävissä ja projekteissa. Harjoittelimme itse laitteiden käyttöä ja tutkimme niiden rakennetta. Ja jos emme ymmärtäneet jotain, opettajamme ohjasivat meitä askel askeleelta. Siksi opimme niin paljon ja näen selvästi, miten voimme soveltaa oppimaamme tosielämässä.

Kuuntelen Norvantoa nukkumaan käydessäni

Meillä kokoontuu kotona pieni raamisryhmä. Aloitimme Raamatun tutkistelun eka Mooseksen kirjasta ja olemme edenneet kirja kirjalta Jobiin. Olen ottanut tavaksi kuunnella Rkk-opetuksen kyseisestä kirjasta aina ennen seuraavaa kokoontumistamme. Näin ollen Rkk on entistä tiiviimmin mukana arjessani: silittäessä, laatikoita järjestellessä ja muuta hiljaista puuhaa tehdessäni. 

Erittäin odotettu ystävä Rkk on nukkumaan käydessäni; tälläkin viikolla joka yö. Pidän kännyä hiljaisella äänellä tyynyllä ja lepään Jukka Norvannon rauhallista ääntä kuunnellen. Se on minulle paras tapa toteuttaa Raamatun ohjetta: 'Ajatelkaa Häntä...'  Muuten elämän rankoissakin karikoissa ajatukset lähtevät vilkkaasti semmoisille poluille, joilla unta on turha odottaa. Joskus tulee kuunneltua useampi jakso, joskus yksi 'riittää'. Monta kertaa olen palannut viimeisiin osuuksiin päivällä uudelleen, kun Jukka on joutunut puhumaan tovin yksikseen. :)

Viimeksi eilen kerroin ystävälleni, että Jobin kirjan avaus Rkk:ssa on parasta äänikirjaa. Kirjan syvyyksistä saa ammennettua valtavasti omiin kohtaamisiin niiden ihmisten kanssa, jotka tietävät, mitä tuska on. Innokkaana lukijana äänikirjat eivät ole olleet minua varten, mutta tässä suhteessa Rkk:n kuuntelu tekee ihanan poikkeuksen.