Ulla Klemettinen: Lähetystyössä tarvitaan diakoniaa ja julistusta

Jyväskylän evankelis-luterilainen seurakunta on tehnyt Sansan kanssa yhteistyötä 1990-luvulta saakka. Keväällä seurakunta liittyi myös Sansan yhteisöjäseneksi.

Yhteistyösopimuksia on useita. Mediatutkija Eila Murphy on ollut yli 20 vuotta Säynätsalon alueseurakunnan nimikkolähetti. Aasian aluepäällikkö Ilkka Kastepohja on puolestaan keskustan seurakunnan nimikkolähetti. Palokan alueseurakunta tukee SAT-7-työtä ja Kuokkalan seurakunnassa toimii Toivoa naisille -piiri.

Rukousta ja yhteydenpitoa lähettien kanssa

Jyväskylän seurakunnassa lähetystyötä pidetään esillä eri tavoin, esimerkiksi muistamalla nimikkolähettejä ja -kohteita rukouksin sekä lähetyspiiritoiminnan kautta.

– Rukous on halvin ja helpoin keino tukea lähetystyötä. Alueseurakunnissa rukoillaan joka sunnuntai oman nimikkolähetin ja -kohteen puolesta, kertoo seurakunnan lähetyksen ja kansainvälisen työn asiantuntija Ulla Klemettinen.

Lähetyspiireissä luetaan nimikkolähettien kirjeitä ja kerrotaan työn tuoreita kuulumisia. Työntekijät pitävät kirjeitä esillä omissa työmuodoissaan, oli kyse sitten lapsi-, nuoriso- tai diakoniatyöstä. Nimikkolähettejä kutsutaan myös mielellään vierailulle seurakuntiin. Ulkomaalaisetkin vieraat ovat lämpimästi tervetulleita silloin, kun heitä käy Suomessa.

Sanoma säilyy, toimintatavat muuttuvat

Kuten monissa muissa seurakunnissa, Jyväskylässäkin mietitään keinoja saada nuorempia mukaan lähetystyöhön, kun nykyiset lähetysaktiivit ikääntyvät. Aihetta pidetään esillä lähetys- ja kansainvälisyyskasvatuksen kautta. Vierailulla olevia lähettejä viedään peruskouluihin ja lukioihin, sinne, missä nuoret ovat.

– Kerromme tämän päivän ihmisille tämän päivän maailman asioista. Maailma on tullut lähelle ja maailmankuva pienentynyt esimerkiksi internetin kautta, Ulla Klemettinen sanoo.

Lähetystyön tulevaisuuden kannalta positiivista on se, että aina löytyy niitä, jotka ovat kiinnostuneita lähetystyöstä – myös nuoria aikuisia. Osallistuminen on vain tänä päivänä erilaista kuin aiemmin.

– Meidän tehtävämme on pitää asiaa esillä. Muuten sitä ei löydetä.

Rippikoulu sytytti lähetyskipinän

Ulla Klemettinen on pohjakoulutukseltaan nuorisotyönohjaaja, mutta lähetystyön teema on kulkenut aina mukana työssä. Kun hän oli siirtymässä Sulkavalta Mikkelin maaseurakuntaan tyttötyöntekijäksi, paikallinen lehti kysyi tulevaisuuden suunnitelmista. Klemettinen totesi lähtevänsä lähetystyöhön tai tekevänsä monta lasta ja jäävänsä kotiäidiksi.

Lähetystyöhön ei tullut kuitenkaan lähdettyä eikä perustettua suurperhettäkään. Oma paikka löytyi lopulta muuten lähetystyön parista, kun tie oli kulkenut 1990-luvulla Jyväskylään nuorisotyönohjaajaksi.

– Ollessani hoitovapaalla Jyväskylässä oli Kiina-projekti, johon minua pyydettiin mukaan. Kun lähetyssihteerin virka tuli auki, minulta kysyttiin, olisinko kiinnostunut paikasta. Sillä tiellä olen.

Klemettinen kiinnostui lähetystyöstä jo rippikoululeirillä, kun lähettipariskunta kävi kertomassa työstään. Työelämässä ollessa asialle ovat sytyttäneet entisestään lähetyskäsky sekä yhteydenpito lähettien kanssa.

– Olemme pitäneet esillä sitä, että elämää on muuallakin ja että ihmiset elävät ihan onnellista elämää toisenlaisissakin elinolosuhteissa. Mekin voimme olla onnellisia ja tyytyväisiä siitä, mitä meillä on. Erilaisuuden hyväksyminen on ollut aina tärkeää minulle, Klemettinen toteaa.

Lähetystyö tarjoaa monia mahdollisuuksia

Lähetystyö on Klemettisen mukaan tärkeää monestakin syystä.

– Jeesus antoi lähetyskäskyssä tehtävän “menkää ja tehkää” eikä käskenyt istua ja olla.

Hän arvostaa myös lähetystyön moninaisuutta. Jyväskylän seurakunnalla on sopimuksia eri lähetysjärjestöjen kanssa ja jokaisessa näkökulma työhön on hieman erilainen.

– Jeesus ei käskenyt opettaa, jos ihmisillä oli nälkä, vaan heille piti antaa ruokaa. Diakonia, palvelu ja julistus ovat kaikki lähetystyötä, Ulla Klemettinen sanoo.

– Olen nähnyt köyhissä maissa ihmisten elämää ja että he elävät ihan onnellisesti. Mutta pienillä asioilla voimme auttaa heitä eteenpäin. Emme voi pelastaa koko maailmaa, mutta pienillä teoilla voidaan tehdä hyvää tässä maailmassa. Omalla paikallani voin auttaa ihmisiä näkemään, että niitä paikkoja löytyy ja työtä on mahdollista tehdä hyvin monella tavalla.

Elina Uusikylä

Kirjoitus on julkaistu Sansa-lehdessä 3/2022.