Ratkaisevaa on, mihin reformaation merkkivuosi johtaa
Teologian tohtori Timo-Matti Haapiainen toimii Reformaation merkkivuoden 2017 projektisihteerinä. Kuva: Leena Punkari.
Reformaation merkkivuosihuuman keskellä on ratkaisevaa, mihin merkkivuosi meidät vie. Miten se uudistaa kristittyjä ja kirkkoa? Mitä uusia polunpäitä se avaa? Miten se avaa kirkon todellista aarretta, evankeliumia?
Lokakuun lopussa tänä vuonna vietetään reformaation alkamisen 500-vuotismuistoa. 31.10.1517 Martti Luther julkaisi 95 teesiä, joissa hän käsitteli muun muassa oikeaa parannuksentekoa ja anekauppaan liittyviä ongelmia. Teesit käynnistivät tapahtumien ketjun, joka johti Lutherin ja hänen seuraajiensa välirikkoon katolisen kirkon kanssa, ja siten uuden luterilaisen tunnustuksen muodostumiseen.
Reformaatio alkoi Lutherin teeseistä
Teesien julkaiseminen määrittyi jo varhain tapahtumaksi, josta reformaation alku määriteltiin. Teesien julkaiseminen on ollut keskeinen osa luterilaista kertomusta reformaatiosta. Kuten esimerkiksi teologi Timothy J. Wengert kirjassaan Martin Luther’s 95 Theses toteaa, teeseissä näkyivät reformaation perusulottuvuudet: Lutherilla oli akateemisen teologian harjoittamiseen, kirkollisen elämän järjestämiseen ja hengelliseen elämään liittyviä tavoitteita.
Toisaalta teesit sitoutuivat oleellisesti katoliseen uskoon ja kutsuivat yhteiseen keskusteluun ja tarpeellisiin korjausliikkeisiin. Kirkon jakautuminen ei ollut teesien tavoite. Monisyiset poliittiset jännitteet, väärinymmärrykset ja molemmin puolin tehdyt virhearviot osaltaan johtivat jakautumiseen.
Teesien julkaisupäivän valitseminen reformaation merkkipäiväksi kertoo menneiden vuosisatojen luterilaiseen identiteettiin oleellisesti kuuluneesta asettumisesta toiseen leiriin kuin katolilaiset. Vaikka luterilaisten tunnustuskirjojen kovaan ytimeen kuuluvassa Augsburgin tunnustuksessa todetaan “ettei siinä ole mitään, mikä on ristiriidassa Raamatun tai katolisen kirkon tai Roomankaan kirkon kanssa, sikäli kuin kirkon oppi on isien kirjoituksista meille tunnettua”, on reformaation historia suuressa määrin vastakkainasettelun historiaa.
Lähetysaktiivisuutta ja ekumeenista lähentymistä
On ilmeistä, että reformaation luomat jakolinjat vaikuttivat kristillisen mission toteutumiseen. Eurooppa ja sen kristityt kärsivät kolmikymmenvuotisesta sodasta ja muusta jakautuneisuudesta, mikä vaikutti kristilliseen todistukseen. Vaikka Lutherin teologiassa oli tilaa lähetysnäylle, seuraavina vuosikymmeninä ja -satoina luterilaisuus jähmettyi mission suhteen paikoilleen.
Viime vuosisatoina noussut lähetysliike on johtanut paitsi lähetysaktiivisuuteen myös ekumeeniseen lähentymiseen. Kristillisen lähetyksen pohtiminen ja eläminen todeksi on muuttanut kirkkojen ja yksittäisten kristittyjen itseymmärrystä.
Oppikeskustelut luterilaisten ja katolilaisten välillä ovat johtaneet muun muassa 31.10.1999 allekirjoitettuun yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista. 31.10.2016 Lundissa luterilaiset, katolilaiset ja muut kristityt avasivat reformaation merkkivuoden yhdessä. Lokakuun viimeinen päivä on saanut uuden sävyn.
Armon teema luterilaisen teologian ytimestä
Suomessa merkkivuotta on vietetty otsikolla Armoa2017!. Lisäksi on pidetty esillä Luterilaisen maailmanliiton (LML) teemaa Jumalan armon vapauttamat sekä alateemoja Pelastus ei ole kauppatavaraa, Ihminen ei ole kauppatavaraa ja Luomakunta ei ole kauppatavaraa.
Armo nousee teemana luterilaisen teologian ytimestä – Lutherin 95 teesistä saakka. Niiden mukaan “Jumalan kunnian ja armon kaikkein pyhin evankeliumi” on kirkon todellinen aarre. Jumalan armoa ihminen ei voi ansaita teoillaan tai ominaisuuksillaan. Jumala vanhurskauttaa syntisen armosta ja Kristuksen työn tähden. Merkkivuosi tarjoaa mahdollisuuden syventyä luterilaisen teologian muodostumiseen ja sisältöihin – Kristuksen ristiin.
Merkkivuoden otsikkoon on lisätty vuosiluku ja huutomerkki. Nämä korostavat sitä, että merkkivuosi suuntaa katseensa historian lisäksi tähän päivään ja tulevaisuuteen. Otsikko on pyyntö. Me tarvitsemme armoa ja armollisuutta. Kristinuskon sanoma elää yhä uusissa konteksteissa, ympäristöissä. Miten armosta on puhuttava nykyihmiselle?
Kaupankäynnistä Jumalan lahjoilla
LML:n teemat tarttuvat sekä ajattomiin että ajankohtaisiin kysymyksiin. Pääteema korostaa Armoa2017!-otsikon tavoin Jumalan armoa ihmisen pelastuksessa. “Ei kauppatavaraa” -teemat ohjaavat pohtimaan ihmisen ja luomakunnan arvoa.
Jumalan luomistyö ja lahjat ovat itsessään arvokkaita. Niitä ei saa alistaa kaupankäynnin välineiksi. Ihmiskauppa, luonnonvarojen riistäminen, ihmisen alistaminen kasvottomille markkinavoimille, mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen – nämä kaikki ovat rikkomuksia Jumalan tahtoa vastaan. 31.10.1517 julkaistuista teeseistä ensimmäinen kehotti koko elämän mittaiseen parannuksen tekoon. Merkkivuoden teemat sopivat tuon teesin henkeen.
Merkkivuoden teemat avaavat kristillisen mission moniulotteisuutta. Ne nostavat esille niin julistuksen kuin palvelun, niin sanat kuin teot, niin tämänpuoleisen kuin tuonpuoleisen. Niissä näkyy sekä paikallinen että maailmanlaaja. Pelastus, ihmisen arvokkuus ja luomakunnan merkitys ovat kaikille ihmisille ratkaisevan tärkeitä teemoja.
Miten merkkivuosi uudistaa kristittyjä?
Reformaation merkkivuotta on vietetty viime lokakuun lopusta lähtien. Sen vietto on saanut niin Suomessa kuin maailmalla monia muotoja. Reformaation tarinaa on kerrottu teatterin, musiikin ja kuvataiteiden avulla. Ihmiset ovat kokoontuneet syömään ja juhlimaan 1500-luvun hengessä. Reformaation merkitystä on avattu monissa uusissa kirjoissa, seminaareissa ja muissa kokoontumisissa sekä tiedotusvälineissä.
Merkkivuoden huuman keskellä on syytä muistaa, että merkkivuoden vieton merkitystä ei lopulta mitata järjestettyjen tapahtumien määrällä, merkkivuoden aikana pidettyjen puheiden kestolla tai merkkivuoden ilmiöiden huomiolla sosiaalisessa mediassa.
Ratkaisevaa on, mihin merkkivuosi meidät vie. Miten se uudistaa kristittyjä ja kirkkoa? Mitä uusia polunpäitä se avaa? Miten se avaa kirkon todellista aarretta, evankeliumia?
Timo-Matti Haapiainen
Kirjoittaja toimii reformaation merkkivuoden 2017 projektisihteerinä. Kirjoitus on julkaistu Lähde-lehdessä 4/2017 ja se perustuu puheeseen Medialähetyksen elopäivillä 19.8.2017 Lohjalla.