Kuulumisia lähetyskurssilta

Viimeisen seitsemän viikon aikana olen lähes joka arkipäivä istunut Suomen Raamattuopiston yhdessä luokassa ja opiskellut lähetyselämää Kylväjän lähetyskurssilla. Periaatteessahan ajattelin tietäväni lähetystyöstä jo tosi paljon oltuani kymmenen vuotta töissä Sansassa, joka on yksi kirkon virallisista lähetysjärjestöistä. Mutta onkin aika eri asia miettiä omaa lähetyskutsumusta ja lähetystyöntekijän identiteettiä, kun valmistautuu lähtemään kentälle, kuin tietää lähetystyöstä ja lähetystyöntekijän elämästä yleisellä tasolla.

Mitä tarkoittaa olla lähetystyöntekijä?

Mitä lähetystyöntekijä itse asiassa tarkoittaa ja millaiseen elämään olen kutsuttu lähetystyöntekijänä? Mihin minä uskon, kun uskon kristinuskon Jumalaan? Mitä vastaan toisin uskovalle, kun hän kysyy, miten Jeesus on sekä Jumala että Jumalan Poika? Kuinka nostaa niin sanotusti “kissa pöydälle” eri kulttuurista tulevien työtovereiden kanssa, kun suoraan puhuminen koetaan toisen kasvojen menettämisenä? Mihin minä olenkaan hyppäämässä? Kuinka pärjään?

Pää sauhuten olemme yhdeksän muun kurssitoverin kanssa omaksuneet uutta tietoa ja pohtineet muun muassa edellä mainittuja kysymyksiä. Eri opettajien avustuksella olemme saaneet perehtyä esimerkiksi lähetystyön historiaan ja nykypäivään, maailman uskonnolliseen tilanteeseen ja saavuttamattomiin kansoihin, lähetysteologiaan ja kirkkohistoriaan, uskontunnustusten alkuperään ja harhaoppeihin, erilaisiin kulttuurisiin konteksteihin ja kristinuskon kontekstualisaatioon.

Kurssikavereiden kanssa samassa veneessä

Kurssilla olemme nauraneet paljon ja välillä itkeneetkin. Joskus ilmassa on hämmennystä ja usein käymme innokasta keskustelua näkemyksistämme. Välillä tuntuu vaikealta ja mieleen tulee kysymyksiä, onko minusta tähän. Jokainen meistä on jonkinlaisessa prosessissa. Yhdessä myös rukoilemme ja rohkaisemme toinen toisiamme.

Kaikkiin kysymyksiin ja pohdintoihin ei välttämättä tule lopullisia vastauksia kurssin aikana, vaan oppimisprosessi jatkuu kentälle siirryttäessä. Ja voi hyvin olla, että samat kysymykset tulevat siellä uudestaan vastaan. Kuitenkin valmistautumisvaiheessa asioiden jakaminen samassa elämäntilanteessa olevien kanssa antaa voimia ja kantaa. Olen myös vaikuttunut kaikesta siitä asiantuntemuksesta ja kokemuksesta, jota saamme ammentaa kurssin eri opettajilta.

Tehtävänä “roudata Jeesus stagelle”

Oppitunneilta minulle on jäänyt erityisesti mieleen ajatus lähetyselämästä, joka on enemmän olemista kuin tekemistä. Englanniksi ihmisestä käytetään termiä “human being”. Sen voisi kääntää esimerkiksi ihminen, joka on. Se ei ole “human doing”, joka tarkoittaisi ihmistä, joka tekee tai toimii. Vähän sama asia on lähetystyöntekijän kutsumuksen kanssa. Ensisijaisesti minut on kutsuttu olemaan Jeesuksen kanssa, ja lähetystyöntekijän arki ja työ on Jeesuksen seuraamista. Hän on se, joka tekee elämästäni lähetystyötä, en minä.

Se on myös hyvin lohdullista ja turvallista. Minä riitän tavallisena itsenäni Hänen valtakuntansa työhön, ja Jeesus on se oikea supersankari. Erään opettajan sanoin, meidän tehtävämme on “roudata Jeesus stagelle” eli se, mitä saamme olla tekemässä, on esitellä Jeesusta.

Raamattuopistolle sisään tultaessa silmiin osuu aulassa oleva teksti “Siunattu olet lähtiessäsi ja siunattu tullessasi.” (5. Moos. 28:6). Se sopii erinomaisesti myös lähetystyöhön valmistautumisen motoksi. Saan olla siunattu lähtiessä ja tullessa, siellä, missä olenkin. Jumala on jo edeltä käsin valmistanut tien. Minun tehtäväni on pysyä hänelle kuuliaisena ja seurata hänen viitoittamaansa tietä.