“Olkoon vastakin antaa”
Otsikon sanonta oli iskostunut niin hyvin lähes satavuotiaaksi eläneen Oskarin mieleen, että dementoituneenakin hän muisti kiittää näin kahvista. Ja muikea hymy huulillaan hän nousi kahvipöydästä.
Kiitollisuuden ja antamisen mieli vie eteenpäin. Se ei jumita menneessä. Se hengittää syvään ja odottaa, mitä tuleman pitää. Sanonta on myös eteläkarjalainen siunaus, menköön vastakin niin hyvin, että olet avoin antamaan ja kohtaamaan toisia.
Tätä jakamisen siunausta mietin, kun valmistaudun katsomaan medialähetystyötä taas vähän uudesta näkökulmasta kesäkuun alussa. Sansan uusi strategia – Katso ihmistä – tulee voimaan ja minun työssäni keskiöön nousevat entistä enemmän seurakuntayhteydet, verkostot ja varainhankinta sekä aimo annos hallintoa.
Tavallaan palaan juurilleni. Olen aloittanut työurani kirkollisella puolella vapaaehtoisena lähetyssihteerinä. Näköalapaikka seurakunnalliseen työhön on sydäntäni lähellä. Vaikka kirkon laskeva jäsenmäärä ja lähetysväen ikääntyminen huutaa punaista, en ole toivoton: arvostan suuresti seurakunnan ruohonjuurityötä.
On ilo työskennellä seurakunnan eri työntekijäryhmien ja vapaaehtoisten kanssa sekä kehittää yhdessä uusia, koko seurakuntaa koskettavia lähetystyön muotoja. Näinä muutamina viikkoina, joina olen valmistautunut uuteen tehtävään, olen huomannut Facebook-palstoilla ja keskusteluissa uusia ituja ja upeaa työtä seurakunnissa. Luotan myös siihen, että verkostojen kautta onnistumme tavoittamaan nuorempaa ikäluokkaa. Yksin se ei onnistu, mutta kun meitä on monta, niin se on jo paljon helpompaa.
Jo se, että ensi vuonna voitaisiin palata normaaliin ja kokoontua yhteen, luo odotusarvoa. On todella arvokasta, että joka sunnuntai seurakunta rukoilee myös lähetystyön puolesta jumalanpalveluksissa.
Kasvu vaatii aikaa
Sansan uudessa strategiassa on selvä kasvun meininki. Koronavuoden väsyttämänä on hyvä saada jotain innostavaa ajateltavaa, ja sitä tämä Sansan suunnan 2025 miettiminen on tuonut.
Näin keväällä mieli kääntyy kuin luonnostaan kasvuun. On maan muokkaamisen ja kylvön aika. Viljelijöille kevät on kiireistä aikaa, kun pitää saada siemenet maahan. Eilen pelästyin, kun lähes puolenyön aikaan ikkunasta näkyi kaksi taloamme kohtaan liikkuvaa valoa. Kyse ei ollut ufosta, vaan pellolla ajavasta traktorista. Kylvötyöt haluttiin saada päätökseen ennen tulevia sateita, jotta siemenet voisivat itää.
Pääsiäisen jälkeinen aika toi opetuslasten elämään hämmennystä, pelkoa ja odotusta. Mitä seuraavaksi tapahtuu? Miten uskallamme lähteä liikkeelle? Opetuslapsia ei suin päin lähetetty eteenpäin, vaan heidän tuli odottaa apua ja voimaa, jotta he voisivat täyttää tehtävän.
Kun teemme lähetystyötä, meidän on maltettava myös välillä odottaa voimaa ja kasvua. Sattuipa silmiini äskettäin myös lähetyshistoriaa kuvaava kirja, joka oli otsikoitu ”Kriisien kautta kasvuun”.
Niin monenlaista on matkan varrella odotettavissa, että Helluntain eli Pyhän Hengen voiman odottaminen on erittäin tärkeää. Jumala haluaa varustaa meidät jokaisen omaan työhönsä. Hän ei lähetä meitä tyhjin käsin. Tällöin voimme lähteä työhön levosta käsin. Tähän työhön tarvitsemme rukousta, rakkautta ja rohkeutta. Tehdään työtä yhdessä.