Takaisin kirkkoon Kroatiassa
Kroatian Evankelisen kirkon nuoren diakoniatyön ensimmäinen suurempi projekti on nimeltään Takaisin kirkkoon. Luterilainen maailmanliitto tukee Kroatian Evankelisen kirkon kautta toteutettavaa projektia, jonka tarkoituksena on aktivoida niin kirkon omia jäseniä kuin uusia ihmisiä palaamaan tai tulemaan ensimmäistä kertaa mukaan paikallisseurakuntien toimintaan ja elämään.
Tässä projektissa ja työskentelyssä ei ole kyse sinänsä mistään uudesta. Tarkoitus on aktivoida seurakuntalaisia löytämään oma paikkansa seurakunnassa eli jakaa seurakunnan tehtäviä.
Kroatian Evankelisessa kirkossa pastori on seurakunnan ainoa palkattu työntekijä. Innostamme ja annamme vinkkejä sekä esimerkkejä eri seurakuntien maallikoille ulospäinsuuntautuvaan, tavoittavaan toimintaan. Lisäksi tarjoamme pienimuotoista koulutusta diakonian, lapsityön ja vanhustyön tiimoilta.
Korona sulki ihmiset koteihinsa
Huhtikuun alussa on Kroatiassa luovuttu lähes kaikista koronarajoituksista. Monet ovat palanneet kevään aikana aktiivisemmin mukaan seurakunnan toimintaan. Kuitenkin on vielä niitä, jotka edelleen elävät hyvin eristäytynyttä elämää.
Ihana valopilkku seurakuntamme elämässä oli pääsiäisen vietto. Kirkko täyttyi taas kahden vuoden jälkeen! Tämä tuntui kaiken kokemamme jälkeen ihan yliluonnolliselta.
Koronan aikana moni joutui välttelemään perheen ja työn ulkopuolisia kontakteja työnsä sekä lasten koulunkäynnin vuoksi. Yksi tällaisista oli ystävämme Sasa. Hän vihdoin istui viime viikolla olohuoneemme sohvalla ja puhua pulputti ilonsa ja surunsa melkein monologina. Seuraavana päivänä sain viestin: ”Kiitos teille kaikesta! Minulla on tänään niin paljon parempi olo, etten voi uskoa!”
Erilaisia kotiinpaluita
Eräs yli 90-vuotias seurakuntalaisemme kaatui taannoin kotonaan. Siitä johtuneiden komplikaatioiden vuoksi perhe päätti, että hänen on parempi muuttaa nyt vanhainkotiin. Hän ei onneksi ollut murtanut luita, mutta liikkuminen ja päivittäiset askareet olivat käyneet vaikeammaksi tälle yksin asuvalle vanhukselle.
Kävin häntä vanhainkodissa tervehtimässä, ja hänen ainoa puheenaiheensa oli kotiin palaaminen. Perhe ei tuntunut kuutelevan mummon puheita tosissaan. Mummopa opetteli vanhainkodissa itsenäisesti kävelemään uudelleen, yhtenä päivänä tilasi taksin ja palasi kotiinsa. Nyt hän on onnellinen taas omassa kodissaan ja suunnittelee seuraavaksi kirkkoon tuloa.
Toinen seurakuntalaisemme joutui yllättäen sairaalahoitoon. En päässyt häntä enää katsomaan sairaalan tiukkojen sääntöjen vuoksi. Puhelimessa hän kuitenkin puhui kotiin paluusta, sunnuntaisista yhteisistä hetkistä kirkossa, joita hän kovasti kaipasi, kevättöistä kasvimaalla ja kahvittelusta terassilla.
Melkein viimeisiksi sanoikseen ja terveisikseen seurakunnalle häneltä jäi: ”En ole ollenkaan huolissani. Minun elämäni on Jumalan käsissä – kävi miten kävi.” Marija sai lyhyen sairaalajakson jälkeen – meille kaikille yllätykseksi – muuttaakin Taivaan kotiin.
Kiitos, kun kutsuit minutkin takaisin!
Järjestimme lasten ja nuorten pääsiäislomalla seurakunnassamme parin päivän päiväleirin. Aiheenamme oli Kirkko – me olemme Kristuksen ruumis. Erään pienen lapsen äiti jäi innostuneena paikalle kuuntelemaan nuorten raamattuopetusta. Hän rohkaistui myös kertomaan omasta polustaan takaisin seurakuntaan:
”Pastori kutsui minua, joka olin jo pitkään ollut poissa toiminnasta, vain hyvin yksin kertaisesti mukaan yhteen seurakunnan tilaisuuteen: Tule sinäkin mukaan! Aloin ajatella, että ehkä minut vielä halutaan mukaan. Ehkä minun pitäisi todellakin tulla. Ja niin tulin ja jäin.”
Eräs keski-ikäinen mies menetti syksyllä äitinsä. Hän sulkeutui omiin oloihinsa. Naapurissa asui kuitenkin evankelinen leskimummo, joka oli käynyt läpi omat menetyksensä. Hän alkoi käydä miehellä kylässä ja auttaa käytännön asioissa. Mies puhui hänelle, kuinka on masentunut ja käy psykiatrilla.
Tähän mummo totesi: ”Hyviä ovat nuo psykiatrit, mutta sinun pitäisi tulla kanssani kirkkoon!” Miespä ottikin kutsun vastaan ja on nyt ollut jo melkein puoli vuotta säännöllinen kirkkovieras.
“Tulkaa, palatkaamme Herran luo! Hän on raadellut, mutta hän myös parantaa, hän on lyönyt, mutta hän myös sitoo haavat. ” – Hoosea 6:1
Ps. Tällä hetkellä, kun kirjoitan blogia, odotamme myös ensimmäisiä koronan jälkeisiä opiskelijoita meille harjoitteluun. Tämä on myös upea paluu tutumpaan arkeen seurakunnassamme!