Hyppää sisältöön

Pontus Salmi: ”Itsensä löytäminen ja Jumalan löytäminen ovat lähellä toisiaan”

Porvoon suomalaisessa seurakunnassa on haluttu uudistaa seurakunnan työtä muun muassa keskittymällä enemmän eri kohderyhmiin. Kirkkoherra Pontus Salmi kertoo, että uudistuksia tullaan näkemään myös Porvoon Medialähetyspäivillä 23.–25. syyskuuta.

Kun TT Pontus Salmi palasi Vantaan seurakuntayhtymästä vuonna 2018, yli 23 vuoden poissaolon jälkeen, töihin kotiseurakuntaansa Porvooseen kirkkoherran tehtäviin, hän havahtui siihen, että seurakunta-aktiiveista suurin osa oli samaa väkeä kuin 1990-luvulla. Hän ymmärsi, että jos seurakunnassa ei tehdä muutoksia, niin esimerkiksi lähetyspiiritoimintaa ei ole kymmenen vuoden päästä enää olemassakaan.

Porvoon suomalaisessa seurakunnassa päätettiin kääriä hihat ylös ja tehdä kaikki, mitä voidaan. Seurakunta ei palkannut uutta lähetyssihteeriä, vaan työ integroitiin kiinteämmin esimerkiksi nuorisotyöhön. Salmi uskoo, että nuoret voivat innostua lähetystyöstäkin, kun saavat tehdä heitä kiinnostavia asioita. Siksi myös Medialähetyspäivillä on nuorille omat pajat, joiden teemat he ideoivat itse.

– Jos nuorten maailmaan sukeltaa, niin siellä nousevat esiin tietyt arvopohjaiset asiat, kuten ympäristö-, tasa-arvo- ja oikeudenmukaisuuskysymykset – väheksymättä evankeliumin keskeistä sisältöä.

Nuoria on tärkeä tavoittaa, sillä he ovat Salmen mukaan enemmän hukassa kuin koskaan aiemmin.

– Erilaiset mielenterveyteen liittyvät mittarit näyttävät, että tarve vuorovaikutukseen – tulla nähdyksi ja kuulluksi – on paljon isompi kuin koskaan aikaisemmin.

– Ajattelen pitkälti niin kuin Augustinus, että ihminen on niin kauan levoton, kunnes hän löytää levon Jumalassa. Itsensä löytäminen ja Jumalan löytäminen ovat aika lähellä toisiaan.

Miten puhua uskosta ymmärrettävästi?

Seurakuntien tilanne Suomessa on huolestuttava. Kasteiden määrä on esimerkiksi Helsingin hiippakunnassa puolittunut 20 vuodessa, ja enää noin 40 prosenttia lapsista kastetaan. Pääkaupunkiseudulla alle 50 prosenttia kuuluu kirkkoon. Porvoossa tilanne on parempi, mutta pääkaupunkiseudun vaikutus näkyy sielläkin.

– Kyllähän me olemme Suomessa lähetystilanteessa, Pontus Salmi vakavoituu.

Ihmisten tavoittaminen vaatii uusia keinoja, sillä perinteiset saarnat eivät avaudu kirkosta vieraantuneille. Esimerkiksi syntikäsitys on muuttunut täysin.

– Moni mieltää synnin hyväksi asiaksi, eikä ymmärrä, että se erottaa hänet Jumalasta tai lähimmäisestä ja luomakunnasta. Silloin on vaikea ymmärtää, miksi sellaisesta tarvitsisi pelastusta.

Kirkon ydinsanomalle olisi edelleen tilausta, sillä etsintä ei ole vähentynyt.

– Ihmisillä on kaipaus näihin asioihin. Esimerkiksi jooga ja mindfulness menevät kuumille kiville. Niissä tavoitellaan samoja asioita kuin rukouksessa mutta ilman kristillistä sisältöä, Salmi sanoo.

– Ihminen miettii luontaisesti eksistentiaalisia kysymyksiä nelikymppisenä. Oikealla hengellisellä ohjauksella tai terapeuttisella sielunhoidollisella näkökulmalla voisi antaa aika paljon eväitä siihen.

”Viestin pitää herättää mielenkiinto”

Kirkon tehtävä on olla sekä missionäärinen että diakoninen. Molempia tarvitaan.

– Lähetys ei ole työmuoto, vaan kristityn peruskutsumus. Jokaisen pitäisi vastata siitä toivon perustasta, jonka on saanut – mutta sävyisyydellä, Pontus Salmi toteaa.

Lähetyskäskyn opettamiseen kehottava alkukielen verbi tarkoittaa vuorovaikutteista opettamista, jossa sekä opettaja että oppija oppivat.

– Tähän meitä kutsutaan tässä uudessa tilanteessa, kun kirkollisen yhtenäiskulttuurin varaan ei voi enää rakentaa.

Salmen mukaan seurakunnan tulisi käyttää alkuseurakunnan strategiaa, vaikka kontaktointivälineet ja liikkumisen tavat ovatkin nykyään erilaisia. Porvoossa seurakuntalaiset jalkautuvat ihmisten pariin ja järjestävät matalan kynnyksen toimintaa.

Seurakunta panostaa myös digitaaliseen viestintään. Mainostauluissa on esillä jokin ydinviesti, jonka tavoitteena on saada ihmiset pysähtymään. Se on haastavaa maailmassa, jossa aistiärsykkeitä on valtavasti.

– Viestin pitää olla niin tehokas, että se herättää ihmisen mielenkiinnon. Jos ensimmäisten kahdeksan sekunnin aikana ei synny tunnesuhdetta käsiteltävään aiheeseen, niin sitten siirrytään jo seuraavaan.

– Olisi tärkeää, että osattaisiin iskeä niihin uskon, toivon, rakkauden ja armon keskeisiin kysymyksiin, jotka liittyvät ihmisen tärkeimpiin tarpeisiin. Tämä melko toivoton aika huutaa toivon näkökulmaa.

Elina Uusikylä

Haastattelu on julkaistu myös Sansa-lehdessä 2/2022.

Tutustu Medialähetyspäivien ohjelmaan!