Kirkko ilman lähetystä?

Kirkon lähetys on kolmiyhteisen Jumalan toimintaa maailmassa. Jumala lähetti Poikansa maailmaan ja Poika lähetti seuraajansa viemään viestiä Jumalan valtakunnasta. Voimaksi lähtijöille hän lupasi Pyhän Hengen.

Tästä lähtökohdasta lähetystyö on kirkon, seurakunnan ja jokaisen seurakuntalaisen perustehtävä. Näin on linjattu myös Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaissa ja kirkkojärjestyksessä sekä lähetyksen peruslinjauksessa Yhteinen todistus.

Kymmenettuhannet kirkon jäsenet toimivat seurakunnissaan lähetystyön ja kansainvälisen diakonian hyväksi sekä osallistuvat kirkon lähetysjärjestöjen ja ulkomaanavun toimintaan.

Kahdesta tuoreesta kirkon kannalta merkittävästä julkaisusta tulee helposti käsitys, että lähetystyö ja kansainvälinen diakonia eivät kuuluisi kirkon olemukseen ja elämään.

Kovissa kansissa julkaistu Osallistuva luterilaisuus. Suomen evankelis-luterilainen kirkko 2012–2015: Tutkimus kirkosta ja suomalaisista kuvaa 388 sivun verran kirkon toimintaa mainitsematta lähetystyötä ja kansainvälistä diakoniaa. Näitä koskeva tieto on sijoitettu kertomuksen vain verkossa julkaistuun ensimmäiseen osaan Erilaistuva kirkko. Lähetystyön tilastot puolestaan pitää etsiä Kirkon tutkimuskeskuksen verkkosivuilta.

Toinen merkittävä julkaisu on arvovaltaisen joukon laatima kirkon tulevaisuuskomitean mietintö. Yksi komitean tehtävästä nousseista tavoitteista oli “kirkko, jossa korostuisivat seurakuntalaisten osallisuus ja perustehtävien tehokkaampi toteutuminen muuttuvassa toimintaympäristössä”. 185-sivuinen lopputulos tarkastelee kirkkoa pääosin rakenteellisesta, hallinnollisesta ja taloudellisesta näkökulmasta. Toiminnallinen ulottuvuus jää ohueksi.

Kumpikin asiakirja katsoo sisään päin. Niin nelivuotiskertomuksen tutkimuksen kuin tulevaisuuskomitean mietinnön valossa Suomen kirkko ei näyttäydy ulospäin suuntautuvana missionaarisena kirkkona, joka myös antaisi arvoa suurelle lähetysaktiivien joukolle seurakunnissa.

Elävä kirkko on lähetystyötä tekevä kirkko. Onneksi kirkon uudistuneilla verkkosivuilla todetaan, että “sanoma Jumalan armosta ja rakkaudesta ja vastuu lähimmäisestä eivät tunne maantieteellisiä tai ihmisryhmien välisiä rajoja. Siksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko toteuttaa kansainvälistä vastuuta muun muassa kertomalla kristillisestä uskosta ja toiminnasta, auttamalla ja pyrkimällä vaikuttamaan sekä etsimällä yhteyttä yli uskonto- ja kulttuurirajojen.”

Toiminnanjohtaja Juha Auvisen pääkirjoitus joulukuun Lähde-lehdessä 5/2016.