Älykäs nainen on huono naimakauppa
Tyypillinen iltapäivä Mongolian pääkaupungin Ulaanbaatarin monista kahviloista: istumapaikkaa on vaikea löytää, sillä pöytien ääreen ovat oppikirjoineen ja kannettavine tietokoneineen levittäytyneet nuoret opiskelijanaiset, jotka tasaisin väliajoin kohentavat ulkonäköään, ottavat selfiejä ja vertailevat niitä keskenään toistensa älypuhelimista. Nopea nettiyhteys ja kahvilassa tarjottava trendikäs Bubble tea takaavat asiakaskunnan.
Miesten markkinat
Ulaanbaatarin yliopistossa on miesten markkinat. Kun nuoret miehet Mongoliassa jäävät maaseudulle huolehtimaan vanhemmistaan ja perinteisemmistä elinkeinoista, lähtevät heidän sisarensa kaupunkiin opiskelemaan. Maan yliopistokoulutetuista on nykyisellään yli 60 prosenttia naisia. Pääkaupungissa naisia asuu 60 000 miehiä enemmän, ja miesten eliniänodote on nykyisellään 10 vuotta naisia vähemmän.
Kaikesta koulutuksesta huolimatta mongolialainen yhteiskunta on hyvin maskuliininen, ja naisia on edelleen hyvin vähän korkeimmissa johtotehtävissä – maan parlamentissa alle 20 prosenttia.
Koulutettujen naisten työllistymistä vaikeuttaa paitsi sukupuoli, myös akateeminen työttömyys. Samalla suku odottaa tyttären työllistyvän, huolehtivan taloudellisesti vanhemmistaan, avioituvan ja perustavan perheen, viimeistään 29-vuotiaana. Sen jälkeen nainen alkaa olla jo liian vanha.
Älykkäät naiset
Neuvostoliiton hajoaminen ja valtiojohtoisten yritysten nopea katoaminen 1990-luvulla näkyy yhä Mongoliassa. Naiset näyttävät selvinneen muutoksesta paremmin, ja esikuva on siirtynyt tyttärille. Miehistä monet sortuivat työttöminä juomaan, ja naiset joutuivat kantamaan vastuun perheen elatuksesta. Sekin esikuva ilmeisesti siirtyi lapsille.
Pääkaupungin nykytilannetta kuvaavat hyvin käänteinen sukupuolten välinen kuilu sekä miesten ja naisten vaikeudet löytää sopiva puoliso itselleen. Tuttavani on yrittäjä, koulutettu, yli kolmekymppinen nainen. Hän kertoo ystäviensä ohjeistavan häntä esittämään treffeillä tyhmempää kuin hän on, koska miehet kaihtavat liian älykkäitä naisia.
Maailmanpankin tutkimuksessa (2018) haastatellut kaksikymppiset mongolimiehet sanovat nykynaisten olevan miehiä kunnianhimoisempia. He eivät koe sitä puoleensavetävänä ja ihmettelevät, miksi naiset panostavat koulutukseen, kun heidän on sen vuoksi vaikea löytää itselleen miestä.
Naiset taas eivät ole kiinnostuneita kouluttamattomista miehistä, jotka pystyvät tuskin elättämään perheensä. Mongolian maaseudun elinkeinojen ehtyessä pääkaupungin jurtta-alueille päätyvät kouluttamattomat maalaismiehet. He ovat jo pudonneet kelkasta.
Sosiaalinen media täyttää tyhjiön
Deittailu on Ulaanbaatarissakin siirtynyt Tinderin tapaisiin sovelluksiin sekä Facebookiin ja Instagramiin. Ravintolat ja klubit järjestävät pikadeitti-iltoja tai sokkotreffejä, mutta solmittujen avioliittojen määrä ja syntyvyys ovat laskussa. Seurakuntien tapahtumissa naiset lapsineen täyttävät penkit, kun taas mongolimiehet loistavat poissaolollaan. Puoliso ei välttämättä löydy enää samasta yhteiskuntaluokasta tai taustasta, ja avioerot yleistyvät.
Vanhempi naistuttavani päivittelee “nykypäivän hömpötyksiä”, kuten lihan vaihtumista kanaan ja langanlaihoja nuoria naisia, sekä poikansa tilannetta: poika on koulutettu, mutta ilman vaurasta perhettä ja hyvää työpaikkaa hän ei ole haluttu sulhanen, sillä “nuoria naisia kiinnostaa vain raha ja status”, hän sanoo.
Materiaalinen hyvinvointi, hyväpalkkainen työ ja yliopistotutkinto alkavat olla edellytys puolison löytymiselle. Vaatimustaso on asetettu korkealle, ja sopivan seuran puuttuessa sosiaalinen media huolehtii sosiaalisista tarpeista.
Ei niin kovin erilainen tilanne kuin muualla Aasiassa – tai Suomessa. Tässä asiassa Ulaanbaatar tulee perässä ja kovaa.