Lähetystyön vaietut vaikeudet
Reilut kaksi vuotta Singaporessa eivät tee minusta vielä Aasian-asiantuntijaa. Mitä enemmän opin paikallisista kulttuureista ja uskonnoista, sitä vahvemmin tajuan, miten vähän tiedän. Samalla kasvaa ymmärrys, miten erilaisessa maailmassa elämme. Koti-Suomen kirkolliset keskustelut näyttävät olevan valovuoden päässä aasialaisesta todellisuudesta. Mitä tällä tarkoitan?
Sähköpostien huonot uutiset
On korona-ajan uusi normaali, toinen pääsiäispäivä eli maanantai, jolloin ylösnoussut Jeesus ilmestyi Emmauksen tiellä häntä seuranneille opetuslapsille ja naisille. Ilmestykset vakuuttivat heidät Jeesuksen kuolleista nousemisesta ja hänen läsnäolostaan.
Pääsiäisen sanoman äärellä aukaisen sähköpostini ja kahlaan läpi lukuisten sähköpostien. Silmiini osuu ensimmäisenä sähköpostin otsikko, Pitkä sairausloma. Se kouraisee. Yhteistyökumppanimme, erään mediajärjestön johtaja, on jäänyt pitkälle sairauslomalle. Hän on laihtunut, ei pysty nukkumaan, ei syömään ja kongnitiiviset taidot ovat heikentyneet. Mieli ajelehtii reaalimaailman ja sisäisen mielen välillä. Hän, Jumalan työlle sataprosenttisesti vihkiytynyt, on lopen uupunut ja loppuun palanut.
Lähetän välittömästi rukouksia taivaalliselle ylilääkärille ja huokaan: Jumala auta! Vastaan sähköpostiin ja kysyn, miten me voisimme auttaa?
Älä hakkaa sanansaattajaa
Jatkan sähköpostitulvan lukemista. Toisessa viestissä kerrotaan aasialaisesta diakonista, joka oli moottoripyörällään menossa tapaamaan radio-ohjelman kuuntelijaa. Kuuntelija oli ihastunut kristilliseen ohjelmaan ja halusi kuulla lisää Jeesuksesta. Tapaaminen oli sovittu kuuntelijan kotikylään.
Matkalla tapaamiseen diakoniatyöntekijä pysäytettiin tarkastuspisteellä kylän laidalla. Kylän puolivirallinen turvajoukko löysi miehen olkalaukusta Raamatun ja kristillistä materiaalia. Sen seurauksena mies hakattiin. Hän pääsi pakenemaan − ehkä siksi, että ääriliikkeen fanaatikot halusivat seurata, missä hän asuu. Seuraavana yönä polttopulloja lensi miehen kotitalon seinään. Mikä saa ihmisen näin toimimaan?
Turhia itsemurhia
Selaan sähköpostien joukossa tulleita kuuntelijapalautteita. Japanissa koronavuoden aikana itsemurhat ovat lisääntyneet hälyttävästi. Koronaeristyksen ja epätoivon keskellä on myös ilon pisaroita. Kirjeen kirjoittaja kiittää siitä, että ainakin yksi itsemurhayritys jäi tekemättä, koska radiokuuntelija oli sattumalta löytänyt kristillisen radiokanavan ja saanut sieltä toivon kipinän.
Pommi-isku laittaa mietteliääksi
Sydäntä kouraisee, kun luen palmusunnuntaina Indonesiassa tehdystä itsemurhapommi-iskusta. Vihan on täytynyt olla suuri, kun äiti oli valmis räjäyttämään itsensä ja pienen sylilapsensa, niin että mahdollisimman moni kristitty kuolisi iskussa. Tässä tapauksessa kirkon portilla olleet vartijat ehtivät pysäyttää äidin. Pommi räjähti kirkon portailla, ja yli 20 ihmistä haavoittui. Videopalaverissa Indonesiaan minulle selitetään, miten terroristisolut aivopesevät ihmiset tekemään itsemurhaiskuja.
Riittääkö ristin sovitus?
Ristin sovituksen pääsiäistä on juuri vietetty. Kaiken keskellä kuulen mielessäni Jeesuksen kipujen keskeltä lausumat sanat: Se on täytetty.
Mikään inhimillinen ei ole pitkään aikaan yllättänyt, vaikkakin tekee surulliseksi. Miten tämä kaikki olisi voitu estää? Jään miettimään, josko Jumala näkeekin asiat eri lailla. Ristin sovituksen vuoksi muuttui kirkkohistoria, ristin sovituksen vuoksi syntisellä on toivo, syntien sovitus ja anteeksisaaminen.
Historia ja Raamattu ovat usein osoittaneet, että vaikeudet tai ihmisen omat synnit voivat Jumalan käsissä muuttua mahdollisuudeksi, jota ei olisi muuten koskaan tapahtunut. Se ei tarkoita, että muutos olisi inhimillisesti helppoa tai kivutonta. Aasian kasvavat kirkot ovat valmiit kärsimään jopa vainoa, jotta evankeliumi tavoittaisi jokaisen.
Kenen valtakuntaa rakennetaan?
Mielellämme kerromme hyvistä uutisista, mutta kaikella on hintansa. Jumala sallii myös epäonnistumisen ja kärsimyksen. Niihin kätkeytyy muutoksen voima; liimaannumme tiukemmin Kristukseen.
Kaikki äsken kertomani tapahtumat ovat inhimillisesti ajatellen tragedioita, mutta Jumalan silmissä ne ovat avoimia ovia johonkin, mikä rakentaa enemmän Jumalan valtakuntaa kuin organisaatioita. Tämän vuoksi aluksi haaksirikolta näyttävä asia ei ole loppu vaan uuden alku.
Samaa muistuttavat Kiinan seurakuntien johtajat. “Pakko on hyvä konsultti.” Ilman sitä ei olisi tapahtunut Suomessakaan kirkon digiloikkaa.