Erja Tillgren

Menetyksen pelko

20-vuotias nainen on parisuhteessa 22-vuotiaan, armeijassa vapaaehtoisena palvelevan miehen kanssa. Aina kun he ovat erossa, nainen on epätoivoinen ja stressaantunut, sillä hän pelkää menettävänsä miehen. Myös mies on uupunut ja haluaisi vapautuksen palveluksesta, mutta se on erittäin vaikeaa, vaikka siihen olisi lääketieteellisiä perusteita. Puhelinpalvelun työntekijä sanoi naiselle, että joskus ainoa keino on rukoilla Jumalaa ja pyytää Häntä tekemään se, mikä ihmisille on mahdotonta. Nainen oli samaa mieltä. Työntekijä pyysi lupaa rukoilla poikaystävän puolesta, ja nainen oli siitä kiitollinen.

Tv-kanava herätti uteliaisuuteni

”Eräänä päivänä palatessani kotiin olin erittäin turhautunut. Aloin kysellä, missä Jumala on ja miksi Hän on aina rikkaiden ja tekopyhien lähellä. En löytänyt Jumalaa ja olin harmissani.”

Samana päivänä selatessaan satelliittitelevisiokanavia tämä nainen, Shaah, löysi SAT-7 Pars -kanavan.

”Olin utelias kuulemaan, mistä he puhuivat. Katsottuani SAT-7:ää kuukauden ajan minusta tuli kristitty. Uskon, että Jumalan tahto oli, että katsoin sitä kanavaa.”

Shaahin piti lähteä Afganistanista. Uskonsa vuoksi hän sai paljon uhkauksia – myös omalta perheeltään. Silti hän halusi kertoa tarinansa televisiossa, jotta voisi tuoda toivoa muille.

”Rukoilen afganistanilaisten naisten pelastuksen ja vapauden puolesta, koska he todella kärsivät. Jumala voi poistaa heidän tuskansa ja tuoda rauhan heidän sydämiinsä.”

Sanat ulottuivat pimeyteeni

Astuin avioliittoon toiveikkaana ja onnellisena, mutta pian huomasin, etten tullut raskaaksi. Teimme kaiken mahdollisen – kävimme lääkäreiden luona, pyysimme siunausta lukemattomilta jumalilta ja kokeilimme jopa mustaa magiaa. Silti mikään ei muuttunut.

Sitten tapahtui jotain käsittämätöntä, mieheni kuoli. Jäin yksin, murtuneena ja toivottomana. Vaivuin masennukseen ja terveyteni alkoi heikentyä, mutten hakenut apua. Eräs perheenjäsen antoi minulle television. Heräsin joka aamu itkuisena ja hämmentyneenä, ja yhtenä aamuna avasin television. Ohjelmassa kaksi naista todisti, että Jeesus parantaa ja on lähellä särkyneitä sydämiä. Naisten sanat ulottuivat pimeyteeni kuin lohduttava käsi. Tunsin lämpöä – jonkin läsnäolon – enkä voinut sivuuttaa sitä.

Kirjoitin muistiin ohjelmassa annetun puhelinnumeron ja soitin siihen. Puolestani rukoiltiin, ja sillä hetkellä tunsin rauhaa, jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut. Aloin katsoa Asha Bhara Nari (Toivoa naisille) -ohjelmaa säännöllisesti, ja jokaisen jakson myötä sydämeni keveni. Soitin usein WRT-tiimille ja sain voimaa heidän rukouksistaan ja rohkaisusta. Myös perheeni alkoi katsoa ohjelmaa, ja hekin olivat yhteydessä tiimiin. Parantuminen oli alkanut, eikä pelkästään fyysisesti vaan myös syvällä sielussani. Nyt voin sanoa, että Jeesus on todellakin parantajani. Asha Bhara Narin välityksellä Jumala tavoitti minut murtuneisuudessani ja antoi uuden syyn elää. Rukoilen, että tämä työ koskettaa ja muuttaa monien muidenkin elämää. Kerroin ohjelmasta noin kymmenelle naiselle, ja Jumalan armosta myös he ovat ymmärtäneet Kristuksen voiman elämässään. Nyt hekin katsovat ohjelmaa ja soittavat ohjelmantekijöille ja pyytävät heitä rukoilemaan puolestaan.

Kiitos perheseminaarista

Haluan kiittää seurakuntaa perheseminaarin järjestämisestä. Jeesuksen avulla ymmärsin anteeksiannon ja perhearvojen merkityksen. Saimme opetusta, joka kosketti sydäntäni, ja mahdollisuuden oppia, kuinka asettaa Jumala etusijalle. Perheeni kohtasi suuria vaikeuksia aiemmin, kun Saatana otti meidät hallintaansa. Nyt tämän seminaarin ansiosta voimme kasvaa perheenä. Olen sitoutunut toimimaan positiivisena esimerkkinä myös muille yhteisöni asukkaille.

Naapurit kuuntelevat kanssamme

Saamamme mediasoitin, jossa on raamattutunteja omalla kielellämme vasaviksi, on ollut meille valtavan suuri siunaus. Iltaisin istumme yhdessä kuuntelemaan Jumalan sanaa, ja myös naapureita liittyy seuraamme. Tämän kuunteluryhmän ansiosta myös ne, jotka eivät aiemmin olleet kohdanneet Kristusta ja elivät riippuvuuksien vallassa, ovat nyt vapautuneet. Tämä on ollut todellinen siunaus meille, naapurustollemme ja seurakunnallemme.

Syrjähyppy

Tara on työssäkäyvä äiti. Hänen miehensä on kristitty ja mukana seurakuntatyössä mutta henkisesti poissaoleva ja välinpitämätön. Tara oli avioliitossaan yksinäinen, mikä vei hänet suhteeseen toisen miehen kanssa. Syyllisyyden ja surun vallassa hän hakeutui sielunhoitoon. Viesteissään Tara kertoi katuvansa pettämistä mutta myös sitä, että oli etääntynyt Herrasta. Toivoa naisille -tiimi tarjosi hänelle hengellistä ohjausta ja käytännön neuvoja. Tara on edelleen yhteydessä tiimiin. Hän haluaa vastustaa kiusausta ja rakentaa uudelleen myös suhdettaan Jumalaan.

Mieheni kuoli auto-onnettomuudessa

Viime vuonna mieheni kuoli auto-onnettomuudessa. Olin kyydissä, ja mukana oli muitakin matkustajia. Mieheni lisäksi kolme naista menehtyi. Minun oli vaikea päästä yli tapahtuneesta. Kaipasin häntä ja itkin öisin. Jokin aika sitten sain teiltä äänitteen. Aluksi en halunnut kuunnella sitä, mutta kun kirjoititte, että se voisi auttaa, aloin kuunnella.

Heti ensimmäisestä minuutista lähtien naisen lempeä ääni vangitsi minut. Aiheena oli Kun olet menettänyt miehesi ja jäänyt ilman huolenpitäjää. Tarina kertoi Ruutista ja Noomista. Kuuntelin äänitteen useita kertoja. Tunsin Noomin tilanteen koko olemuksellani – miltä hänestä tuntui, kun hän menetti miehensä ja kaksi poikaansa. Jumala ei hylännyt häntä vaan piti huolta. Noomi löysi voiman jatkaa elämää. Minua kosketti erityisesti Noomin monologi. Se kuvaa hänen jokaisen tunteensa, kokemuksensa ja toivonsa. Missään tilanteessa ei saa menettää toivoa, ja nainen voi katsoa tulevaisuuteen toiveikkaasti. Kiitos. Nyt voin rohkaista ja tukea muita leskiä, sillä olen itse elänyt sen läpi.

Olen pelokas ja päämäärätön

Haluan lähteä kodistani ulos yhä harvemmin. Poikani suhtautuvat kielteisesti siihen, että minusta tuli kristitty. En viihdy Teheranissa. Olen pelokas enkä tiedä, mikä on kutsumukseni. Päiväni kuluvat päämäärättömästi, yksin ja epävarmana. En tee mitään hyödyllistä ja nukun suurimman osan päivää. En syö edes muistilääkkeitäni. Muutama päivä sitten eräs ystävä ehdotti, että lähtisin tapaamaan U:ssa olevia uskovia ja katsoisin, kohentaako se mielialaani. Mutta pelkään muutosta ja sitä, etten tunne ketään tai että kaikki vaivannäkö osoittautuu turhaksi. Voitteko rukoilla, että Jumala ohjaa minua tekemään oikein?