Olemme tehneet Kroatiassa yhteistyötä suomalaisten oppilaitosten kanssa jo neljällä vuosikymmenellä. Haluan tarjota opiskelijoille mahdollisuuden kokea, mitä lähetystyö muun muassa voi olla.
Indonesiassa oivalsin jotain olennaista sosiaalisen median merkityksestä lähetystyölle. Ehkä parasta somelähetystyötä olisi inspiroida, kouluttaa ja tukea meitä tavallisia kristittyjä oman uskonpolkumme jakamiseen.
Kroatiassa on luovuttu lähes kaikista koronarajoituksista. Monet ovatkin jo palanneet mukaan seurakunnan toimintaan. Pääsiäinen oli valopilkku, ja kirkko täyttyi pitkästä aikaa.
"Yksi kaikkien puolesta." Muistan nuorena, kuinka luin Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia ja miten tämä lause jäi mieleen. Se tarkoittaa täydellistä sitoutumista yhteisvastuuseen. Kaveria ei jätetä, ei missään tilanteessa, ei vaikka se maksaisi paljon ja tekisi kipeää.
Pandemian jälkeinen uusi normaali on alkanut ja kahden vuoden tauon jälkeen kasvokkain tapaamisetkin alkavat yleistyä myös työelämässä. Sosiaalisten suhteiden ja verkostoitumisen merkitys on valjennut aivan eri tavalla meille monille.
Ahdistuksen keskellä sanoma Jeesuksesta on tärkeämpi kuin koskaan. Viesti toivosta kulkee mediassa rajojen yli silloinkin, kun on sota tai matkustaminen ei ole mahdollista.
Kroatialaisilla on suuri tarve puhua Ukrainan sodasta. Mieleen nousevat myös omat sotamuistot. Muistellaan omia kokemuksia, vääryyksiä ja hätää, mutta myös sitä, kuinka apua lopulta saatiin. Auttamishalu on Kroatiassakin suuri.
Kirkon tulevaisuutta Suomessa eivät ratkaise piispat tai papisto eikä edes se, mihin teologisissa kiistakysymyksissä päädytään. Asia on meidän omissa käsissämme.
Elämässäni alkoi uusi vaihe Sansan lähetettynä työntekijänä MediaWorksin palveluksessa Wienissä. Ensimmäiset kaksi viikkoa ovat menneet vauhdilla uuteen perehtymisessä ja totuttelussa. Muutosvaihe on myös tunteiden sekamelskaa.
Historia on opettanut, että viranomaiset eivät pysty tukahduttamaan ihmisten Jumala-kaipuuta. Kiinalaiset ovat aina löytäneet luovan tavan toimia vakaumuksensa mukaisesti.
Ensimmäisenä jouluna elettiin monenlaisessa puristuksessa. Kun Joosef ja Maria lähtivät liikkeelle, he eivät tienneet tulevasta. Tästä huolimatta ja juuri tästä syystä valo murtautui esille.
Kolme vuotta Aasiaa on nostanut ihmisen keskiöön. Kiinnostuisiko useampi Kristuksen sovituksesta, jos meistä itsestämme näkyisi Jumalan armo toisen ihmisen välittämisenä ja hyväksymisenä sekä arjen tekoina?
Jo muinaiset kreikkalaiset puhuivat Kyproksesta onnellisten saarena. Onnellisia Kyproksella ollaan edelleen, vaikka monissa ympäröivissä maissa ongelmat ovat moninaiset.
Kirkolliskokouksessa tällä viikolla käsiteltävä aloite ei ole minulle vain keskustelunaloitus. Se nostaa esiin myös henkilökohtaisen kysymyksen, miten itse koen evankeliumin. Milloin itse tulin viimeksi evankeliumin ilon ja voiman koskettamaksi?
Elämän risteyskohdassa pumpulipilvet vaihtuvat piiskaavaan monsuunisateeseen. Sateen jälkeen ilma raikastuu, ja ennemmin tai myöhemmin paistaa jälleen aurinko.
Mitä "lähetystyöntekijä" tarkoittaa ja millaiseen elämään olen kutsuttu lähetystyöntekijänä? Pää sauhuten olemme yhdeksän muun kurssitoverin kanssa omaksuneet uutta tietoa ja pohtineet muun muassa näitä kysymyksiä.
Suomalaisina meille on luovuttamatonta olla rehellinen. Sen opimme kotoa jo varhain. Aasiassa lapsille opetetaan, että et saa olla häpeäksi vanhemmillesi tai suvullesi. Yhteisö ensin, sitten vasta yksilö.
Sansan Lähi-idän-kumppaneiden TWR:n ja SAT-7:n uutissisältö ei ole mediaseksikästä. Ne lähettävät sellaista sisältöä, mikä päivälehtien ja uutistoimistojen uutisvirrasta puuttuu: viestiä pelastuksen sanomasta, rukouksen voimasta ja Jumalan rakkaudesta.
Kuka olisi uskonut, että Sansan muutaman juoksuharrastajan ideasta syntyisi kaikkia kirkon lähetysjärjestöjä yhdistävä juoksuhaaste. Tänä syksynä olin ihan ällikällä lyöty, kun juoksijoita olikin yhtäkkiä neljäkymmentä.
Kutsumuspolkuni Aasiaan on kulkenut monenlaisia reittejä pitkin. Vuosia räpiköin lähetyskutsua vastaan, kunnes kuusikymppisenä koitti aika lähteä. Pian olen jälleen uuden edessä.
Kun ihminen aikojen alussa luotiin, lähes kaikki oli jo valmiina. Meillä ei siis ole tarvetta luoda kaikkea uudestaan, vaan meillä on myös oikeus lepoon. Jos emme pysähdy ihmettelemään kaiken luodun kauneutta, tulee kaikesta itsestäänselvyyttä.
Kirkko, joka ei rukoile, on vaarassa muuttua vankilaksi tai ohjelmatoimistoksi. Arto Antturi raportoi kirkolliskokouksesta, joka käsittelee myös edustaja-aloitetta rukouksen merkityksestä.