Tänä paastonaikana voimme kääntää katseen itsestämme pois ja etsiä pieniä ihmeitä ympäriltämme. Arvojen uudelleenjärjestely voi kääntää meidät myös Kristuksen rakkauden ja lähimmäisen hädän puoleen.
Koronapandemia on kurittanut myös Indonesiaa, ja moni perhe on taloudellisessa ahdingossa. Sansan ylimääräisen avustuksen ansiosta 2000 indonesialaista perhettä sai joulun alla ruokakassit. Kassien jakamisesta huolehtivat kristilliset paikallisradiot.
Sain teini-iässä maailmanparantajan herätyksen. Kun minulle selvisi, että maailmassa toimii sellaisia järjestöjä kuin Unicef tai Punainen Risti, päätin, että siellä on tuleva työpaikkani tai perustan vaikka orpokodin Afrikkaan.
Brasilia on hyvin erilainen kuin aikaisemmilla matkoillani: tyhjiä kahviloita, suljettuja kauppoja ja lähes autioita rantoja. Moni kertoo, miten uusia tilanteita on ratkaistu tai mitä hyvää pandemiasta on seurannut, mutta kukaan ei ole valittanut.
Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan suljetuissa maissa asuu monia yksinäisiä kristittyjä. Adnan* on heistä yksi. Hänen tarinaansa kuuluu yöllisiä kohtaamisia sekä kristillinen satelliittitelevisio.
Korona-aika ei ole indonesialaiselle vanhukselle ensimmäinen kerta eristyksissä. Hänet eristettiin perheestä ja suvusta jo vuosia sitten, kun hän löysi toivon Jeesuksessa Kristuksessa.
Tänä jouluna voimme paremmin kuin pitkään aikaan hiljentyä miettimään ensimmäistä poikkeusjoulua. Ei ollut jouluvaloja, ei runsaita aterioita, eikä edes majapaikkaa, mutta silti kaikki järjestyi. Vapahtaja syntyi!
On vaikea edes kuvitella, millainen rauha, ilo ja kirkkaus liittyi Jeesuksen syntymäyöhön, kun itse Jumala oli läsnä pienen vauvan hahmossa ja koko suuri taivaallinen enkelien joukko lauloi ylistystä Herralle.
Lähetystyö on aina työtä poikkeusoloissa. Ei pelkästään tänä vuonna tai tänä jouluna. Usein elämä ja palvelu lähetyskentällä tuntuu joko poikkeuksellisen ihanalta tai poikkeuksellisen kamalalta.
Medialähetystyö Aasiassa ei ole pelkkää ohjelmien tekemistä ja radiointia. Tärkeää on myös kuuntelijoiden tapaaminen ja aineellisen avun tarjoaminen hädässä oleville. Esimerkiksi korona-aikana moni radioasema ja studio on organisoinut ruokakassikampanjoita.
Kelttiläisessä perinteessä lokakuun viimeinen päivä oli satokauden päätös ja talven alkamisen merkki. Päivään liittyi myös pelkoa, koska vainajien uskottiin nousevan haudoistaan ja etsivän tietä kuoleman valtakuntaan.
Jokaiseen matkaan liittyy seikkailu, ja matkamme eri vaiheissa odottaa jotakin uutta ja arvaamatonta. Viime viikolla meille tuli odottamaton yllätys: työlupamme jatkohakemus hylättiin. Oliko turhaa tulla Aasiaan?
Maskit ovat jokapäiväistä elämää Kroatiassakin. Ei tule mieleenkään lähteä kotoa ilman maskia. Välillä maskin taakse on turvallista piiloutua, mutta samalla kaipaamme paikkaa, jossa maskin voi riisua.
Kulunut vuosikymmen on ollut elämässäni yksi antoisimmista ja raskaimmista. Siihen on sisältynyt useita saattomatkoja. Kuoleman läheisyydessä tuntee kerta toisensa jälkeen sanomatonta kiitosta elämän lahjasta ja siitä, että saa tuntea Jeesuksen.
Edesmennyt ystäväni, lääkäri Aki Hintsa neuvoi, että älä maksimoi vaan optimoi. Myös medialähetystyössä käytetään monia digitaalisen median mahdollisuuksia siten, että evankeliumi tavoittaisi mahdollisimman pienillä kustannuksilla mahdollisimman monia yksilöitä.
Vanhasta luopuminen ja uuteen ryhtyminen saavat aikaan liikettä. Se tuntuu olevan Jumalan suunnitelma. Läpi Raamatun näemme, kuinka Herran omat kokivat uusia alkuja ja vanhasta luopumista.
Radio vaikuttaa kuin dynamiitti. Kesällä omaehtoisessa karanteenissa oli aikaa tutustua Sansan työn historiaan. Avaamalla ikkunoita historiaan voi löytää myös ensirakkauden kipinöitä uudelleen.